Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimusote hermeneuttis-fenomenologinen. Tutkimus pohdiskelee ihmisyyttä, eläimellisyyttä ja hyvinvointiyhteiskuntamme osallisuuden ongelmallisuutta koiran omistajuuden kautta sekä konkreettisemmin koiran hyvinvoinnillisia merkityksiä omistajansa arjessa. Aineisto on hankittu kirjoituspyynnöllä ja se koostuu 30 kirjeestä. Aineistolähtöinen tutkimus rakentuu teoriaohjaavasti sosiologisen kirjallisuuden ja sosiologisen eläintutkimuksen tuottaman aineiston vuoropuheluna.

Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on koiran hyvinvointia lisäävät merkitykset lemmikkinä ihmisen arjessa? Pohdintaa yhteiskunnallisesta nopeasta muutoksesta, ihmisten elämän kiireisyydestä, pirstaloitumisesta sekä yhteiskunnan kaupunkilaistumisesta ja samanaikaisesta jatkuvasta koiramäärän ja siihen liittyvän harrastustoiminnan kasvusta.

Aineisto osoittaa koiran omistajuuden jakautuvan ikä-, koulutus- ja perherakenteiden suhteessa hyvin tasaisesti ja suhtautumisen koiraan olevan pääasiassa realistisen animalistinen. Koirat määrittävät merkittävästi omistajien elämäntyylissä aikaa ja paikkaa. Aineistosta nousi selkeästi esiin neljätoista hyvinvointiin vaikuttavaa teemaa, joita työssäni käsittelen; ystävä, ‘ilo, nauru ja rakkaus’, ‘liikunta ja luonto’, sosiaaliset suhteet, voimaannuttaminen, elämäntapa, päivärytmi, henkinen kasvu, itsetunto, vastuunkanto, yksinäisyys, turvattomuus, lauma ja suurpiirteisyys.

Eläimen käsittely sosiologisessa, yhteiskunnallis-ihmistieteellisessä, tutkimuksessa on haasteellista. Koiran asema on ristiriitainen ja kuitenkin eläimen kautta kuvaamme ihmisyyttämme. Suhteemme koiraan on erityinen. Tutkimus osoittaa vahvasti koiran merkityksen omistajansa hyvinvoinnille olevan merkittävä ja moninaisen. Näin koira kiilaa ‘kolmantena’ yhteiskunnan ja yksilön väliseen dualismiin tuottaen merkityksiä ja ratkaisuja ihmisten sosiaaliselle elämälle.