Tutkimukseni alkoi jo syksyllä 2001 Lapin yliopiston IT-maisteriohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen liittyvänä tutkimuksena. Vuoden 2004 alussa tapahtui tutkimussuunnitelman radikaali laajeneminen. Pohdittavaksi tuli IT:n asema ja identiteetti tieteenä; esitin keskeisen tutkimuskysymyksen muodossa ”Onko IT tiede? Jos on, millainen tiede IT on tai voisi olla?”. Tällainen tutkimusasetelma johtaa 1) olemassa olevan tieteenalan rekonstruointiin tai 2) kokonaan uuden tieteenalan määrittelyyn. Kumpikin tapaus vaatii tieteenteoreettista, ei-empiiristä tutkimusta, jonka metodiikka on käsitteen-, mallin- ja teorianmuodostus. Koska tällaisessa tutkimuksessa esiintyy käsitteitä ja teorioita ”jatkuvana virtana”, tutkijan on jaettava tutkimuskokonaisuutta vaiheisiin ja nimettävä nämä aiheet. Tutkimukseni sisältää seuraavassa luettelossa mainitut analyysit:

1) tieteen ja tieteellisyyden määrittely ja analyysi; 2) tutkittavan tieteenalan, sen lähitieteiden ja yhteistyötieteiden analyysit; 3) tieteenteoreettinen, tieteenfilosofinen analyysi; 4) tieteellisen tutkimuksen analysointi ja 5) tutkimuksen oikeutus.

Työni sivumäärä alkoi ylittää sietokykyrajoja; vuonna 2010 arvioin työnilopulliseksi laajuudeksi 550–600 sivua. Jaoin työni noin karkeasti ottaenkahtia; 1. osasta muotoutui varsinainen väitöskirjatyö. Väitöskirjatyön ulkopuolelle jäivät sellaiset suuret ja tärkeät kokonaisuudet kuin 1) organisaatiot ja organisaatioteoriat (tutkittavan tieteenalan tuleva yhteistyötiede), 2) informaatiohallinta ja 3) tutkimuskäytännöt ja erilaisten tiedemallien analysointi. Nämä edellä mainitut kokonaisuudet tulkintani mukaan ovat löydettävissä luvuista 6 ja 7;

1) Burrellin ja Morganin yhteiskuntatieteiden metateoreettinen ja tieteenfilosofinen analyysi luon perustan organisaatioille ja organisaatioteorioiden syväanalyyseille, 2) epistemologian ja tiedekäsitysten analyysit antavat perustan informaatiohallinnalle ja 3) tutkimuksen luonne ja tutkimusympäristö.

Tutkimuksen kontribuutiot muodostuvat 1) perinteisten analyysi-synteesivaiheidenkautta ja 2) eri työvaiheissa tapahtuneiden oivallusten kautta; nämä oivallukset saattavat realisoitua esimerkiksi uudeksi tieteentyypitykseksi tai rakenteelliseksi ratkaisuksi. Tärkeimmät tutkimustulokset ja tutkimuksen kontribuutiot ovat seuraavia:

• Luvun 5 lopussa tehdään kohteena olevalle IT:lle erityistiedetasonanalyysi ja synteesi. (Tekstissä esitettään sekä menettely että tulokset.) • Luvun 6 tieteenfilosofiset ja tieteenteoreettiset analyysit antavat tutkijalle oikeutuksen puhua yhtenäistämistieteestä ja nimetä tiede uudelleen (MID = multi-dimensional information-base discipline).Lisäksi siellä kuvataan oivalluksen kautta syntyneitä rakenteellisia ratkaisuja, joissa tutkivan tieteen ja reaalisen maailman väliin sijoittuva elementti toimii ontologisten ja epistemologisten asioiden välittäjänä.Tämä elementti voi olla tieteenfilosofinen suuntaus tai tiedekäsitys. • Luvussa 7 kuvataan perinteinen tutkimusongelma-tutkimustuloskombinaatio sekä uuden yhtenäistämistieteen MID:n muotoutuminen ja rakenne.

Yhtenäistämistieteellä on tieteenfilosofisia ja tieteenteoreettisia elementtejä muiden tieteiden käyttöön, nämä elementit mahdollistavat tieteidenrakenteen ja potentiaalien sekä tieteiden välisen kommunikaation ja toiminnan yhtenäistämistä. Viitekehys on tärkeä elementti, sillä sen avulla kootaan, jäsennetään ja hallitaan väitöskirjan tuottamaa kontribuutiota ja teoreettista tietämystä. Tavallisissa kehyksissä esitetään tutkimuksen lukuihin kirjoitettu, kontekstissaan sijaitseva teoreettinen kontribuutio; se on esimerkiksi käsitteen tai käsitejärjestelmän määrittely. Kehysluettelo pystyy informoimaan lukijaa suoraan tutkimuksen sisällöstäkin.