Tässä Pro gradu -tutkielmassa perehdytään Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa teoksen Hullut teekutsut -kappaletta hyödyntävien mainoskuvien intertekstuaalisuuteen. Tutkimuksen avulla selvitettiin, intertekstuaalisuuden teoriaan nojautuen, minkälaisia yhtäläisyyksiä Carrollin alkuperäisteoksen ja Hulluja teekutsuja esittävien kaupallisten kuvien väliltä löytyy. Mainoksen pitää pystyä kertomaan tarinansa nopeasti ja tarjoamaan katsojalleen joku tuttu koukku, joka saa katsojan kiinnostumaan mainoksesta. Tutkimuksessa todettiin mainosten hyödyntävän Ihmemaan intertekstuaalista tunnistettavuutta toimiakseen mainonnan genren edellyttämällä tavalla. Mainonnan todettiin myös muuntavan alkuperäistä tarinaa ja kuvakerrontaa omiin tarkoituksiinsa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että mainoksille on ominaista varmistaa nopea tunnistettavuus selkeillä Ihmemaata kuvaavilla attribuuteilla, mutta muilta osin mainosten kuvakerronta sovelsi ja muunsi satuja omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Ihmemaan mainoskuvien tekijät ovat lainanneet kuvituksiin useiden eri alojen genrekonventioista, kuten fantasiakuvituksen, lastenkirjallisuuden ja mainonnan genreistä. Erilaisten muunnosten tehokeinojen käyttö kuvissa osoittautui varsin runsaaksi.