Suomessa henkilötunnuksen käyttäminen on hyvin tavanomaista, mutta sen merkitystä tietosuojan kannalta poikkeuksellisen tärkeänä henkilötietona ei tiedosteta. Henkilötunnuksen tehtävänä on yksilöidä henkilö yksiselitteisesti. Lisäksi se on avain eri henkilörekistereihin, mikä antaa mahdollisuuden erilaisten rekisteritietojen tehokkaaseen yhdistämiseen. Henkilötunnukseen liittyykin huomattavia riskejä sen päätyessä vääriin käsiin.

Henkilötunnukset ovat käytössä myös tuomioistuimissa, joissa se voidaan merkitä tuomioistuimen diaariin ja ratkaisuasiakirjaan. Korkein oikeus on ratkaisullaan 2004:15 linjannut henkilötunnuksen olevan julkinen tieto, joka on luovutettava, kun se on merkittynä julkiseen ratkaisuasiakirjaan. Tuomioistuimissa tietoja luovutettaessa sovelletaan lähtökohtaisesti julkisuuslakeja, joissa pääsääntönä on asiakirjojen ja niiden sisältämien tietojen julkisuus, jos niitä ei ole lailla säädetty salassa pidettäväksi. Henkilötietolaki rajoittaa henkilötunnuksen käsittelyä, mutta se ei säädä henkilötunnusta pidettäväksi salassa. Henkilötunnuksen julkisuus ja sen merkitseminen tuomioistuinten ratkaisuihin ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Esimerkiksi eräästä käräjäoikeuden ratkaisusta henkilötunnus oli päätynyt sellaisen henkilön tietoon, joka väärinkäytti tunnusta aiheuttaen taloudellista vahinkoa.

Tutkimusmetodina hyödynnän oikeusdogmatiikkaa, joka tarkastelee voimassa olevan oikeuden sisältöä ja systematisoi sitä. Tutkielman alussa käsittelen henkilötunnusta, henkilötietolain ja julkisuuslain soveltamissuhdetta viranomaisissa sekä henkilötietojen luovuttamista tuomioistuimen diaarista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko henkilötunnuksen merkitseminen tarpeellista tuomioistuinten ratkaisuihin ja millainen lainsäädäntö määrittää henkilötunnuksen luovuttamista tuomioistuinten ratkaisuista. Lisäksi pohdin, voidaanko tuomioistuimen ratkaisujen katsoa muodostavan henkilörekisterin ja voidaanko henkilötietolakia siten mahdollisesti soveltaa tuomioistuimessa ratkaisuja luovutettaessa.

Johtopäätöksenä esitän, että luovutettaessa ratkaisua, tulisi soveltaa julkisuuslakien ohella myös henkilötietolakia ottaen erityisesti huomioon henkilötunnuksen käsittelyä koskeva säännös. Henkilötietolain säännökset tulisi kuitenkin ensisijaisesti ottaa huomioon jo ratkaisuasiakirjaa laadittaessa. Henkilötunnuksen merkitseminen tuomioistuimen ratkaisuihin on pääsääntöisesti tarpeetonta ja henkilötunnusta ei tulisi merkitä ratkaisuasiakirjoihin ainoastaan tietojärjestelmiä koskevien vaatimusten vuoksi.