Tutkielmassa tarkastellaan, millainen muutos teknologiset laitteet ovat koulussa. Valtakunnallisen opetussuunnitelman uudistuessa, teknologisilla laitteilla on entistä merkittävämpi osa koulujärjestelmässä. Muutosten kautta tarkastelu ulotetaan koskemaan tasa-arvoa, joka on yksi koulujärjestelmän arvopäämääristä. Työssä tehdään näkyväksi koulujen teknologisoitumisen vaikutukset tasa-arvoon.

Tutkielman teoreettis-metodologisena lähtökohtana on Bruno Latourin toimijaverkostoteoria. Toimijaverkostoteoria toimii sekä työtä ohjaavana teoriana että metodina, jonka avulla aineisto on analysoitu. Tutkielmassa käsitellään koulua verkostona, jossa teknologiset laitteet vaikuttavat aktiivisina toimijoina ihmisten rinnalla. Tasa-arvon tutkimisessa on käytetty apuna Pierre Bourdieun kenttäteoriaa. Tutkielman aineisto koostuu opettajien ja rehtoreiden haastatteluista, jotka on suoritettu kouluissa keväällä 2015 Lapin eri kunnissa.

Teknologiset laitteet muokkaavat koulun sosiaalista järjestystä tekemällä tilallisia muutoksia ja vaikuttamalla koulussa vallitseviin rooleihin. Huolimatta uudesta opetussuunnitelmasta, joka antaa teknologisille laitteille oikeutuksen toimia verkostossa, koulujen valmistautuminen teknologiapainotteiseen opiskeluun on puutteellista. Puute ilmenee ennen kaikkea vähäisinä laitekantoina ja opettajien riittämättömänä koulutuksena. Seuraamalla teknologisia laitteita aktiivisina toimijoina koulun toimijaverkostossa, esiin nousevat muutokset ja ristiriidat, joita teknologisoituminen aiheuttaa.

Toimijaverkostoteoreettisesti tarkasteltuna koulu on jatkumo, jossa tasa-arvo on läsnä, mutta sen merkitys on vaihdellut yhteiskunnallisen ilmapiirin mukaisesti. Teknologisoituvan koulun laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset ilmenevät erityisesti tasa-arvoa koskevana epävarmuutena. Eriarvoisuuden muodostuminen on mahdollista, jos laitteet säilyvät erityisenä oppivälineenä, joka ei ole kaikkien oppilaiden saatavilla.