Qualities of Simplicity in designing interactive art on vuorovaikutussuunnittelun alaan liittyvä tutkimus, jossa muotoilukäytäntöön perustuvalla tutkimuksella luodaan ja rakennetaan uutta tietoa vuorovaikutteisen taiteen käyttö- ja muotoilukokemuksesta. Väitöskirjatyöhön liittyy vuorovaikutteinen teos Climatable, jonka suunnittelu- ja muotoiluprosessia sekä vuorovaikutustilanteen kokemusta käyttäjän näkökulmasta tutkitaan yksinkertaisuuden (Simplicity) käsitteen kautta. Yksinkertaisuus -käsitteen tarkastelu ja määrittely on tässä tutkimuksen keskiössä. Se on määritelty rakentuvan eri ominaisuuksista, joita voidaan sekä muotoilla että havaita. Ominaisuudet ovat: rajaaminen / vähentäminen (reduction), järjestäminen (organisation), käyttömahdollisuudet (affordances), käsitettävyys / käsiteltävyys (tangibility), intuitiivisuus (intuitiveness) sekä tuttuus (familiarity). Yksinkertaisuuden käsite on konstruoitu kirjallisen tutkimutyön lisäksi tekijän omaa vuorovaikutteisen taiteen tekemisprosessia reflektoimalla, haastattelemalla toisia vuorovaikutteisen taiteen tekijöitä sekä analysoimalla vuorovaikutteisia mediataideteoksia. Yksinkertaisuuden ominaisuuksien avulla on rakennettu viitekehys (Simplicity Framework), ja viitekehyksen avulla on tarkasteltu Climatable -teosta. Yksinkertaisuuden suunnitteluun, muotoiluun ja kokemukseen liittyviä asioita on listattu taulukkoon tai matriisiin (Simplicity Matrix). Viitekehyksen ja matriisin hyödyllisyyttä vuorovaikutussuunnitteluun ja muotoilun tutkimiseen on myös testattu tekemällä käyttäjätutkimus kolmesta eri vuorovaikutteisesta teoksesta. Tutkielmassa käsitellään yksinkertaisuuden piirteitä ei ainoastaan suunniteltuina tai koettuina, vaan myös vuorovaikutteisen teoksen esteettisinä ominaisuuksina (Artefact Functions).

Tässä tutkimuksessa vuorovaikutussuunnittelu käsitettä käytetään laajassa merkityksessä: ohjelmoinnin ja informaatiosuunnittelun lisäksi se sisältää myös esillepanoon ja esityksellisyytteen liittyviä asioita, kuten tilallinen ja fyysinen suunnittelu, graafinen suunnittelu ja äänisuunnittelu. Näitä tarkastellaan käyttäjiä varten rakennettuun vuorovaikutustilanteen osa-alueina. Tässä tutkimuksessa vuorovaikutussuunnittelu tapahtuu osallistavan mediataiteen kontekstissa, tuoden uusia näkökulmia vuorovaikutteisen mediataiteen käyttäjäkeskeisempään suunnitteluun. Lähtökohtana on ollut ajatus vuorovaikutteisesta taiteesta taiteenlajina, joka aktivoituu vasta sen käyttötilanteessa. Vuorovaikutteisessa taiteessa taideyleisö osallistuu teoksen toimintaan aktiivisesti, konkreettisesti, fyysisesti — tämä luo osallistujan ja teoksen välille muista taiteen lajeista poikkeavan suhteen. Osallistumisen voidaan sanoa luovan vuorovaikutteisen taiteen merkityksen. Vuorovaikutteisen taiteen tekijä ei voi jättää tätä huomioimatta. Tässä tutkimuksessa taideteosten vuorovaikutusta tutkitaan pääpainotteisesti suunnittelun ja muotoilun näkökulmista, osallistujan avainrooli teoksen tavassa toimia huomioiden. Tutkimuksen otsikko viittaakin tähän näkökulmaan: puhutaan vuorovaikutteisen taiteen suunnittelusta ja muotoilusta (Designing interactive art).

Tutkimuksen lopussa keskustellaan myös kolmesta eri vuorovaikutteisten teosten toimintatavasta: reaaliaikainen immersio, sosiaalinen vuorovaikutus sekä kehollistunut tai ruumiillistunut osallistuminen. Näiden suhteita yksinkertaisuuden käsitteeseen sekä yksinkertaisuuden ominaisuuksiin käsitellään vuorovaikutteisen taiteen kokemuksellisuuden — ihmisten ja koneiden kanssakäynnin luoman erilaisten suhteiden — havainnollistamiseksi.