Qualities of Simplicity in designing interactive art presents a constructive design research process in the field of Interaction design. In the study, the creative process of an interactive art installation Climatable is documented. The installation is also included as a creative part of the research. As a result, from designerly practice and research, literary review and user experience evaluations, the research defines the concept of simplicity as a set of qualities: reduction, organisation, affordances, tangibility, intuitiveness and familiarity. The main outcome of the research are the discussion and demonstrations around the Qualities of Simplicity — how they can be used to aid designing interactive art and on the other hand how they can be observed in interactive artefacts to construct an experience of simplicity. The qualities are gathered together to create a Simplicity Framework, and based on this framework they are mapped to a Simplicity Matrix related to the work Climatable. Validity of the framework and the matrix are also researched by conducting three user surveys of different interactive artworks which provide deeper understanding of the applicability of the framework and the matrix for Interaction design research. Besides qualities designed or qualities experienced, the research also discusses Artefact Functions, qualities which can be thought to be aesthetic qualities of interactive artefacts.

In this research Interaction design is also considered to contain presentational design aspects, such as spatial and physical design, graphical design and audio design as well as the information and programming interaction itself. This research discusses the field of interactive art as a sub-field of media art, and considers it to contain similar features and practices as design exploration carried out by Interaction designers. The underlying thought is that when interactive art is presented, it is used and activated by people other than the artist, and therefore artists should also consider how the works are used and how the work behaves. This moves the role of an interactive artist closer to the field of Interaction design. This idea is present also in the title of this thesis.

In the end of the research, three modes of operation of interactive artefacts are discussed: real-time immersion, social interaction and embodied participation. Discussion of how these modes are related to the Qualities of Simplicity illustrates ways in which interactive (art) works create experiences between machines and humans.

Qualities of Simplicity in designing interactive art on vuorovaikutussuunnittelun alaan liittyvä tutkimus, jossa muotoilukäytäntöön perustuvalla tutkimuksella luodaan ja rakennetaan uutta tietoa vuorovaikutteisen taiteen käyttö- ja muotoilukokemuksesta. Väitöskirjatyöhön liittyy vuorovaikutteinen teos Climatable, jonka suunnittelu- ja muotoiluprosessia sekä vuorovaikutustilanteen kokemusta käyttäjän näkökulmasta tutkitaan yksinkertaisuuden (Simplicity) käsitteen kautta. Yksinkertaisuus -käsitteen tarkastelu ja määrittely on tässä tutkimuksen keskiössä. Se on määritelty rakentuvan eri ominaisuuksista, joita voidaan sekä muotoilla että havaita. Ominaisuudet ovat: rajaaminen / vähentäminen (reduction), järjestäminen (organisation), käyttömahdollisuudet (affordances), käsitettävyys / käsiteltävyys (tangibility), intuitiivisuus (intuitiveness) sekä tuttuus (familiarity). Yksinkertaisuuden käsite on konstruoitu kirjallisen tutkimutyön lisäksi tekijän omaa vuorovaikutteisen taiteen tekemisprosessia reflektoimalla, haastattelemalla toisia vuorovaikutteisen taiteen tekijöitä sekä analysoimalla vuorovaikutteisia mediataideteoksia. Yksinkertaisuuden ominaisuuksien avulla on rakennettu viitekehys (Simplicity Framework), ja viitekehyksen avulla on tarkasteltu Climatable -teosta. Yksinkertaisuuden suunnitteluun, muotoiluun ja kokemukseen liittyviä asioita on listattu taulukkoon tai matriisiin (Simplicity Matrix). Viitekehyksen ja matriisin hyödyllisyyttä vuorovaikutussuunnitteluun ja muotoilun tutkimiseen on myös testattu tekemällä käyttäjätutkimus kolmesta eri vuorovaikutteisesta teoksesta. Tutkielmassa käsitellään yksinkertaisuuden piirteitä ei ainoastaan suunniteltuina tai koettuina, vaan myös vuorovaikutteisen teoksen esteettisinä ominaisuuksina (Artefact Functions).

Tässä tutkimuksessa vuorovaikutussuunnittelu käsitettä käytetään laajassa merkityksessä: ohjelmoinnin ja informaatiosuunnittelun lisäksi se sisältää myös esillepanoon ja esityksellisyytteen liittyviä asioita, kuten tilallinen ja fyysinen suunnittelu, graafinen suunnittelu ja äänisuunnittelu. Näitä tarkastellaan käyttäjiä varten rakennettuun vuorovaikutustilanteen osa-alueina. Tässä tutkimuksessa vuorovaikutussuunnittelu tapahtuu osallistavan mediataiteen kontekstissa, tuoden uusia näkökulmia vuorovaikutteisen mediataiteen käyttäjäkeskeisempään suunnitteluun. Lähtökohtana on ollut ajatus vuorovaikutteisesta taiteesta taiteenlajina, joka aktivoituu vasta sen käyttötilanteessa. Vuorovaikutteisessa taiteessa taideyleisö osallistuu teoksen toimintaan aktiivisesti, konkreettisesti, fyysisesti — tämä luo osallistujan ja teoksen välille muista taiteen lajeista poikkeavan suhteen. Osallistumisen voidaan sanoa luovan vuorovaikutteisen taiteen merkityksen. Vuorovaikutteisen taiteen tekijä ei voi jättää tätä huomioimatta. Tässä tutkimuksessa taideteosten vuorovaikutusta tutkitaan pääpainotteisesti suunnittelun ja muotoilun näkökulmista, osallistujan avainrooli teoksen tavassa toimia huomioiden. Tutkimuksen otsikko viittaakin tähän näkökulmaan: puhutaan vuorovaikutteisen taiteen suunnittelusta ja muotoilusta (Designing interactive art).

Tutkimuksen lopussa keskustellaan myös kolmesta eri vuorovaikutteisten teosten toimintatavasta: reaaliaikainen immersio, sosiaalinen vuorovaikutus sekä kehollistunut tai ruumiillistunut osallistuminen. Näiden suhteita yksinkertaisuuden käsitteeseen sekä yksinkertaisuuden ominaisuuksiin käsitellään vuorovaikutteisen taiteen kokemuksellisuuden — ihmisten ja koneiden kanssakäynnin luoman erilaisten suhteiden — havainnollistamiseksi.