Tutkielman tarkoituksena oli tuoda esiin työpajatoimintaan osallistuneiden nuorten kokemuksia siitä, miten työpajatoiminta ehkäisee syrjäytymistä ja millaisia osallisuuden muotoja se tarjoaa. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin millaisia tulevaisuuden näkymiä työpajatoimintaan osallistuminen avaa. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työpajatoiminta tukee osallisuutta.

Tutkimusaineistona oli Kelan rahoittama ja Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan sosiaalityön oppiaineen tutkijoiden toteuttaman tutkimushankkeen aineisto. Aineisto oli kerätty vuonna 2015 haastattelemalla 24 nuorta Lapin alueelta. Valitsimme aineistosta ammatillisen koulutuksen saaneet nuoret, joita oli kahdeksan. He olivat haastatteluhetkellä iältään 20–26-vuotiaita. Tutkielmassa käytimme työtoimintaa nimityksenä erilaisille työllistymisen toimenpiteille, joissa aineiston nuoret olivat osallisina. Sisällön analyysin kautta rakensimme osallisuuden kuvaa merkityksellisyyden, mukana olemisen sekä sitoutumisen kautta. Tämän lisäksi keskityttiin kokemuksiin tulevaisuudesta, näin saatiin tuloksia asettamiimme tutkimuskysymyksiin.

Tutkimustulosten mukaan työtoiminta ehkäisi nuorten syrjäytymistä sitouttamalla mukaan toimintaan ja tukemalla heidän omaa aktiivisuuttaan. Työtoiminta loi merkityksellisen yhteisön ja uskoa nuorille omiin mahdollisuuksiinsa. Tuloksista ilmeni, että syrjäytymisen ehkäisy onnistui parhaiten, kun toiminta oli oikea-aikaista ja kohtaaminen vastavuoroista. Lisäksi yhteiskunnallinen arvostus työtoimintaa kohtaan lisäisi sen vaikuttavuutta. Työtoiminta loi nuorille mahdollisuuden osallisuuden toteutumiseen tarjoamalla konkreettisen paikan, jossa oli vertaisuuden ja luottamuksen avulla mahdollisuus voimaantumiseen. Jotta yksilön tasolla työtoiminnalla saavutettaisiin tuloksia, olisi tärkeää, että nuoret ymmärtäisivät sen tarkoituksen ja tavoitteet olisivat realistisia. Toisaalta olisi myös tärkeää, että työtoiminta pystyisi mukautumaan nuorten yksilöllisiin tarpeisiin. Työtoiminta ei avannut selkeää tai yhtenäistä tulevaisuuden kuvaa, sen rakentuminen riippui yksilön toimintakyvystä ja sen hetkisestä elämäntilanteesta.