Tarkastelen tutkimuksessani nuorten aikuisten työelämätoimijuuden rakentumisen ehtoja
muuttuvan työelämän kontekstissa, jossa koulutuksella ja työllä on suuri merkitys niin institutionaalisten kuin yksilöllistenkin polkujen näkökulmasta. Työelämätoimijuudella tarkoitan tässä tutkimuksessa kokonaisuutta, joka muotoutuu nuorten aikuisten pohdinnoista ja toiminnasta koulutukseen ja työhön liittyen sekä toimintaan ohjaavien valintojen ja päätöksenteon prosesseista, jotka muotoutuvat sosiaalisesti ja sidoksellisesti ja joihin vaikuttavat nuorten aikuisten voimavarat ja olosuhteet sekä yhteiskunnalliset ja kulttuuriset reunaehdot.

Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä vuosina 2014—2016 RAY:n (nyk. STEA) työllistämisohjelman kautta työllistyneen nuoren aikuisen kerronnallisesta haastattelusta. Koulutusta ja työelämää käsittelevät elämänkulun tapahtumat toimivat työelämätoimijuuden rakennusaineina. Työelämätoimijuuden jäsentämiseksi analysoin nuorten aikuisten kertomukset toimijuuden modaliteettien haluamisen, osaamisen, kykenemisen, voimisen, täytymisen ja tuntemisen näkökulmasta.

Haastattelujen pohjalta muodostetut kertomukset jakautuivat kolmeen työelämätoimijuuden rakentumista kuvaavaan kertomustyyppiin, pärjääjän, varmistelijan ja sopeutujan kertomuksiin. Kertomustyypit eivät kuvaa ketään yksittäistä nuorta aikuista, sillä elämänkulun eri vaiheissa kukin nuori aikuinen pärjää, varmistelee ja sopeutuu. Työelämään kiinnittyminen oli kaikissa kertomustyypeissä katkoksellista ja epävarmaa ja toimijuutta ehdollistivat monet yhteiskunnalliset, institutionaaliset sekä kulttuuriset reunaehdot. Kertomustyypistä riippumatta nuoret aikuiset olivat sisäistäneet perinteisen kulttuurisen mallin mukaisen kouluttautumisen vaateen ja työntekijäkansalaisuuden ihanteen. Tulevaisuudenkuvat liittyivät vahvasti ammatin hankkimiseen ja vakaamman työmarkkina-aseman saavuttamiseen.

Kertomustyypit poikkesivat toisistaan kertomuksen juonen kulun ja nuoren aikuisen työelämätoimijuuden tilanteisuuden, muihin linkittymisen ja käytössä olevien resurssien suhteen. Pärjääjien työelämätoimijuus ilmenee aktiivisena ja yrittäjämäisenä, omaa vastuuta korostavana toimintana. Varmistelijoiden kokemukset työttömyydestä ja pätkätöistä korkeakoulutuksesta huolimatta johtavat päätöksentekoon uudelleen kouluttautumisesta työmarkkina-aseman ja perhe-elämän turvaamiseksi. Sopeutujalle työelämätoimijuus mahdollistuu tilanteiden avauduttua, usein satunnaisesti ilman omia tulevaisuuteen suunnattuja päämääriä. Toimijuus näyttäytyy myös odottamaan jäämisenä. Työllistymisjaksolla nuorten aikuisten toimijuus rakentui työelämän vaatimusten ehdoilla sidoksissa erityisesti työn organisointiin, työyhteisöön sekä käsitykseen itsestä työelämätoimijana.