Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin moottoripyöräjengien yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa. Pyrin tutkimuksella herättämään ajatuksia siitä, minkälaisia yhteisöllisiä keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan ja miten yhteisöt voivat yksilöihin vaikuttaa. Pyrin myös lisäämään tietoutta siitä, minkälaisia yksilön kannalta positiivisiakin piirteitä perinteisesti negatiivisina yhteisöinä pidettyihin moottoripyöräjengeihin voi kuulua.

Teoreettisena viitekehyksenä toimii yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman teoriat. Myös alakulttuurieteoria on tutkimuksessa otettu huomioon, koska se on omiaan selit-tämään moottoripyöräjengien ja niiden jäsenten toimintaa. Tarkastelen yhteisöllisyyttä yhteenkuuluvuuden tunteen, ryhmän jäsenten tärkeyden toisilleen ja jaetun uskon ryhmän kyvystä täyttää sen jäsenten tarpeita kautta. Sosiaalisen pääoman määrittelen sellaisten vuorovaikutuksissa syntyvien resurssien kautta, jotka auttavat yksilöitä saavuttamaan tavoitteitaan.

Tutkimukseni aineisto on hankittu erään pohjoissuomalaisen moottoripyöräjengin jäseniä haastattelemalla ja heidän jengitiloissa havainnoimmalla. Haastattelin viittä jengin täysjäsentä, joista neljä oli alle 30-vuotiaita. Kävin havainnoimassa heidän toimintaansa yhteensä kuusi kertaa. Analysoin aineiston teoriasidonnaista analyysimenetelmää käyttäen.

Aineiston perusteella tutkittavan moottoripyöräjengin yhteisöllisyys oli vahvaa ja se tuotti jäsenilleen sellaista sosiaalista pääomaa, josta he pystyivät hyötymään monella elämän osa-alueella. Aineiston perusteella sosiaalisella pääomalla oli merkittävä positiivinen vaikutus moottoripyöräjengin jäseniin. Tulos oli yllättävä, koska moottoripyöräjengin tärkeys ja rooli tutkittavien elämässä oli suurempi kuin mitä olisin tutkimusta aloittaessani voinut uskoa.

Arvosana: Laudatur.