Suullinen käsittely on yksi hallintoprosessin mahdollisista selvityskeinoista, joka voi tulla kyseeseen asian selvittämiseksi tuomioistuimen omasta aloitteesta tai yksityisen asianosaisen pyynnön myötä. Tuomioistuin suorittaa tarpeellisuusharkinnan suullisen käsittelyn toimittamisesta. Suullinen käsittely hallintoprosessissa on poikkeus kirjallisen menettelyn pääsäännöstä. Suullisten käsittelyjen määrä hallintoasioissa on lisääntynyt asteittain, vaikkakin asioiden kokonaismääriin nähden suullisten käsittelyjen järjestäminen on vähäistä. Suullisia käsittelyitä järjestetään hallintolainkäyttöasioista pääosin lastensuojelu-, pakkohoito- ja ulkomaalaisasioissa, joissa asianosaisten oikeusturvakysymysten katsotaan erityisesti korostuvan. Suullisen käsittelyn järjestäminen mahdollisesti vaihtelee hallintoprosessissa tapauskohtaisesti ja muista prosessilajeista poikkeavasti. Suullisen käsittelyn järjestämiseen hallintoprosessissa vaikuttavat virallisperiaatteen sekä määräämisperiaatteen keskinäinen laajuussuhde, sekä kaksiasianosaissuhteen merkityksen vaihtelu. Lisäksi suullisen käsittelyn järjestämiskriteereiden muotoutumisen kannalta keskeistä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen osalta. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenäni on keskittyä hallintolainkäyttölain 37 ja 38 pykäliin perustuvaan suullisen käsittelyn tarvearviointiin ulkomaalaisasioissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön ja suullista käsittelyä koskevan oikeuskirjallisuuden kautta. Tarkoitukseni on systematisoida suullisen käsittelyn tarpeellisuusarviointia ulkomaalaisasioiden asiaryhmässä. Toissijaisena tutkimuskysymyksenäni on perehtyä suullisen käsittelyn selkeyteen asianosaisen näkökulmasta. Ulkomaalaisasioissa suullisen käsittelyn tarve on kohdistunut erityisesti henkilökohtaisen uskottavuuden arviointiin uskonnollisen vakaumuksen, seksuaaliseen suuntautumisen ja perhe-elämän aitouden selvittämisessä. Vaikka yksiselitteisiä kriteerejä ei ole, suullisen käsittelyn tarvetta ovat ulkomaalaisasioissa puoltaneet selkeimmin asianosaisen henkilökohtainen kuuleminen, selvityksen ristiriitaisuus ja asian tilan alhainen selvinneisyys pelkän kirjallisen aineiston perusteella. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö nähdäkseni on yhdentänyt suullisen käsittelyn tarpeellisuuden arviointiperusteita ulkomaalaisasioissa ja omalta osaltaan selventänyt suullisen käsittelyn järjestämisen tarkoitusta henkilökohtaista uskottavuutta ja perhe-elämän aitoutta arvioitaessa.