Tämä tutkimus käsittelee vanhempien käsityksiä systeemisestä lastensuojelusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu Essoten (Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä) lastensuojelun avohuollon seitsemän asiakkaan haastattelusta. Kaikki haastatellut asiakkaat ovat vanhempia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä vanhemmilla on systeemisestä lastensuojelusta ja onko systeemisellä toimintamallilla ollut vaikutuksia perheiden arkeen. Tarkoituksena on myös selvittää millaisilla tekijöillä eli mekanismeilla on merkitystä lastensuojelun systeemisessä työskentelyssä.

Tässä tutkimuksessa haastatellut vanhemmat ajattelivat systeemisen lastensuojelun olevan perheen tilanteen kartoittamista erilaisissa tapaamisissa ja tiimikokouksissa. Systeeminen lastensuojelu on oikeanlaisen avun löytämistä ja antamista, joskus monimutkaisessakin perhetilanteessa. Vanhempien mukaan moniammatillinen työskentely antoi eri näkökulmia perheen tilanteeseen. Systeemisen työskentelyn mekanismeiksi nousivat haastatteluista reflektio, kohtaaminen, kuulluksi tuleminen, osallisuus sekä apu ja tuki.

Tiimikokous nousi haastatteluista paikaksi, jossa reflektoiden oli turvallista käydä perheen tilannetta läpi ja etsiä ratkaisumalleja. Tiimikokous myös vahvisti osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemuksia. Kuulluksi tuleminen ja kohtaamisen kokemukset vahvistivat luotta-musta ja avointa vuorovaikutussuhdetta työntekijän ja asiakkaan välille.