Nykyajan oikeuskielen ongelmia ovat muun muassa raskaat virke- ja lauserakenteet, vähäinen otsikointi ja kuvattomuus. Nämä ongelmat ilmenevät kaikkialla siellä missä oikeuskieltä on ja siten myös sopimuksissa. Tyypillisesti sopimusteksti on puuromaista, yhteen kirjoitettua ja vaikeaselkoista tekstiä, jota eivät välttämättä ymmärrä muut kuin juristit. Tällä hetkellä vallitseva perinteinen sopimusajattelu ja -käytäntö ei tue yrityksiä tavoitteidensa saavuttamisessa, koska sopimusehtojen laatimisessa kiinnitetään liikaa huomiota juridiikkaan eikä tarpeeksi käyttäjäystävällisyyteen. Sopimusten laatijoiden ja tutkijoiden huomion keskipisteessä on sopimusten merkitys oikeudenkäynnissä, vaikka kaikki sopimukset eivät sinne päädy. Jotta sopimukset edistäisivät liiketavoitteita ja yhteistyön onnistumista paremmin, niitä tulee muuttaa. Juuri tähän informaatiomuotoilu, oikeuslingvistiikka, kielenhuollon näkökohdat sekä ennakoiva oikeusajattelu antavat välineitä: niiden avulla voidaan parantaa sopimusten laatua ja käyttöarvoa kansainvälisessä kaupassa.

Tämä tutkimus pyrkii ratkaisemaan nykyajan sopimuskielen ongelmia lisäämällä sopimusehtojen yhteyteen käyttäjäystävällisyyttä edistäviä elementtejä, kuten kuvia ja väliotsikoita. Kyseessä on poikkitieteellinen, ratkaisukeskeinen tutkimus, jossa hyödynnetään ennakoivan oikeuden, informaatiomuotoilun ja oikeuslingvistiikan näkökulmia, periaatteita ja työkaluja. Tutkimuksessa analysoidaan koneiden sekä mekaanisten, sähköisten ja elektronisten laitteiden toimituksiin tarkoitettuja pohjoismaisia NL 17 -ehtoja ja sitä kuinka niistä voitaisiin tehdä käyttäjäystävällisempiä ja siten ennakoivan oikeuden ihanteiden mukaisia. NL 17 -ehtojen nykytila kuvastaa hyvin tämänhetkistä tilannetta: ulkoasu on pelkistetty, otsikoitten käyttäminen vähäistä, virke- ja lauserakenne raskasta ja sisältö sopimusten juridista puolta painottava. NL 17 -ehdot sisältävät paljon samoja ongelmia kuin muutkin sopimukset. Ehdot keskittyvät pitkälti konflikteihin varautumiseen, eikä niiden nykyinen toteutustapa vastaa ennakoivan oikeuden asettamaa käyttäjäystävällisyyden ja liiketoiminnan tavoitteiden tukemisen ihannetta.

Analyysin ja teoriatiedon pohjalta tutkimuksessa luodaan vaihtoehtoinen toteutustapa sopimusehtojen sisällön ilmaisemiseen ja käyttäjäystävällisempään sopimiseen. Vaikka tutkimuksen esimerkit tulevat NL 17 -ehdoista, on ratkaisuehdotukset tarkoitettu joustaviksi ideoiksi kansainvälisen ja kansallisen kaupan sopimusten laatimiseen laajemminkin. Tutkielmassa oikeustapausten tulkinta on sivuroolissa pääasialliseen tiedonintressiin, informaatiomuotoilun käyttömahdollisuuksiin sopimusten parantamisessa.