Tutkielman aiheena on osakeyhtiölain (OYL, 624/2006) 25 luvun 1 pykälän 4 kohdan rikostunnusmerkistö, jonka mukaan, joka tahallaan osakkeenomistajan tai velkojien suojaa loukaten jakaa yhtiön varoja osakeyhtiölain säännösten vastaisesti, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, osakeyhtiörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Tutkielman keskeisenä tutkimuskysymyksenä on, millä edellytyksillä osakeyhtiön laiton varojenjako voi tulla rangaistavaksi OYL 25:1:n 4 kohdan perusteella? Tutkimusmetodina on lainoppi.

Osakeyhtiörikos on jäänyt hyvin vähälle soveltamiselle tuomioistuimissa, eikä sitä ole käsitelty kovinkaan laajasti oikeuskirjallisuudessakaan. Varojenjako on yksi keskeisimmistä yhtiöoikeudellisista sääntelyalueista, joten kun varojenjakosäännöksien rikkomisesta on säädetty vankeusuhkainen rangaistus, ei sitä sovi unohtaa niin yhtiöoikeudellisessa kuin rikosoikeudellisessakaan tutkimuksessa. Tämä tutkielma ottaa osaa osakeyhtiörikokseen liittyvään keskusteluun puhtaasti lainopillisella tarkastelulla. Tutkimusaihetta olisi kiinnostava jatkossa tutkia myös laajemmalla empiirisellä otannalla säännöksen käytännön soveltamiseen esitutkintaviranomaisissa, syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuimissa.

Osakeyhtiörikoksen yksi ominaispiirre on siinä sovellettava blankorikostekniikka. Tämä tuo säännöksen soveltamiseen käytännön haasteita. Tutkielmassa todetaan, että laiton varojenjako olisi perustettava lähtökohtaisesti OYL 13:1.3:n yhtiön varoja vähentävään tai velkoja lisäävään elementtiin. Osakeyhtiörikoksen tahallisuusarviointi tapahtuu todennäköisyystahallisuuden perusteella. OYL 13:2:n maksukykyedellytyksen tahallisuusarvion suhteen tutkielmassa on todettu, että on jokseenkin tulkinnanvaraista, tulisiko maksukykyä koskevan olosuhteen osalta edellyttää korotettua tahallisuusvaatimusta säännöksen ”tiedetään tai pitäisi tietää” sanamuodon vuoksi. Tutkielmassa puolletaan varmuustahallisuuden soveltamista näiltä osin. Tahallisuusarviointi kokonaisuudessaan luo selkeää eroa rangaistavan laittoman varojenjaon ja muun laittoman varojenjaon välille. Toinen keskeinen erottava tekijä on tunnusmerkistössä edellytettävä osakkeenomistajan tai velkojien suojan loukkaaminen. Vaatimus ei edellytä konkreettisten vahinkojen syntymistä, mutta se rajaa rangaistavaksi vain ne teot, jotka perustellusti loukkaavat suojeltavia intressejä.