Arviointi puhututtaa ja mietityttää useita opettajia ja opettajiksi opiskelevia. Siihen tutustuminen ja siitä keskusteleminen on tärkeää, jotta voimme tarkastella arviointia jokaisesta näkökulmasta ja kehittää sitä yhä tehokkaammaksi, keskittyneemmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Tärkeää on myös pitää se helposti lähestyttävänä ja esteettömänä kaikille opiskelijoille, vanhemmille ja opettajille. Tämä tarkoittaa arviointipuheen ja termien käyttöä siten, että ne kuvaavat arviointia yhä yhtä tarkasti, mutta ymmärrettävästi. On myös tärkeää muistaa arvioinnin subjektiivinen luonne: opettajan mielipiteet, kokemukset sekä näkemykset taiteesta vaikuttavat hänen tapaansa tarkastella oppilasteoksia. Hänellä on apunaan kuitenkin hallituksen ja kunnan linjaukset, sekä hänen omat tehtäväkohtaiset arviointikriteerinsä, joiden mukaan opettaja voi kohdistaa arviointiaan.

Tutkimuksemme tavoitteena on tarkastella, miten teoksille annetut arvosanat eroavat arvioitsijoiden käyttäessä eri välineitä. Tutkimukseemme osallistui 18 Lapin yliopiston opiskelijaa, jotka jaettiin kahteen eri ryhmään. Ryhmä A sai välineekseen tehtäväkohtaiset arviointikriteerit ja Ryhmä B arvioi teoksia ensivaikutelman kautta. He arvioivat kymmenen teosta, jotka olivat Jenni Kauppisen järjestämältä iltapiirustuskurssilta nimeltä Olentopaja.

Tapaustutkimuksemme luonteen vuoksi emme voi yleistää saamiamme tuloksia, mutta tutkimuksemme osoittaa, kuinka subjektiivista kuvataiteen arviointi on. Vaikka arvioitsijoilla on käytössä samat arviointikriteerit, voivat annetut arvosanat tästä huolimatta poiketa arvioitsijasta riippuen. Ensivaikutelman perusteella annetut arvosanat olivat yleisesti hiukan korkeampia, mutta ero ryhmien välillä oli lopulta melko pieni.