Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja on uhanalainen alkuperäiskarjarotu, joka on hyvin sopeutunut pohjoisiin olosuhteisiin. Tässä raportissa esitellyn hankkeen tarkoituksena oli edistää lapinlehmiin perustuvaa elinkeinotoimintaa monitieteisen tutkimuksen ja käytännön kehittämistyön avulla ja tukea lapinlehmien määrän lisääntymistä maatiloilla. Hankkeessa tutkittiin lapinlehmän kasvatuksen nykytilannetta, maidon ja lihan erityisominaisuuksia ja kasvattajien kokemuksia lapinlehmien pidosta. Lisäksi selvitettiin lapinlehmän pidon ja tuotteiden kannattavuutta.

Maitotutkimukseen haettiin tiloja, joilla kasvatettiin sekä pohjoissuomenkarjaa että verrokkirotuja (ayrshire, holstein) Lapissa ja muualla maassa. Tutkimukseen soveltuvien tilojen lypsylehmiltä (18 tilaa) kerättiin yksilölliset maitonäytteet, joista tehtiin rasvahappoanalyysit. Tutkimus tehtiin sisäruokintakaudella, jolloin lehmät olivat samantyyppisessä ruokinnassa. Lapinlehmien maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet eivät poikenneet merkitsevästi valtarotujen pitoisuuksista. Lapinlehmien maidossa oli hieman enemmän pehmeää rasvaa (mm. öljyhappo) kuin muilla roduilla, mutta erot olivat pieniä. Lapinlehmän hera sisälsi kaikkia ravitsemuksellisesti välttämättömiä aminohappoja. Lapinlehmän maito ja hera ovat korkealuokkaisia ja soveltuvat hyvin jatkojalostukseen.

Lihatutkimusta varten kasvatettiin 12 pohjoissuomenkarja- ja 11 holstein-rotuista kastroitua sonnivasikkaa lappilaisella kasvatustilalla 20 kuukauden ikään saakka. Lihanäytteistä tehtiin lihateknologisia ja aistinvaraisia analyysejä. Pohjoissuomenkarjan härkien liha arvioitiin maultaan ja mehukkuudeltaan holsteinrotuisten härkien lihaa paremmaksi.

Lapinlehmätuotteille tehdyissä laskelmissa löydettiin kannattavan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Lapinlehmätilan pidon kannattavuuslaskelmat osoittivat, että lypsykarjatilan pito ei ole kannattavaa pelkästään raaka-aineen tuottajana, mutta voi olla tuottavaa, jos siihen yhdistetään suoramyyntiä, jatkojalostusta tai muuta monialaisuutta.

Haastattelututkimuksessa selvitettiin karjatilallisten näkemyksiä lapinlehmän kasvattamisesta, rodun kestävyydestä ja mahdollisuuksista. Lapinlehmällä on erityinen, myönteinen ja arvostettu asema kasvattajiensa keskuudessa ja se nähdään kestävänä rotuna, mutta kannattavuuskysymysten takia lehmiä voidaan pitää nykyisellään vain pieniä määriä. Lapinlehmän kasvattajien työ tarvitsee suurempaa tukea ja tunnustusta, jotta lapinlehmien pito maatiloilla jatkuu ja kanta elpyy.

Hankkeessa saadut tiedot ja kehittäminen lisäävät valmiuksia lapinlehmään liittyvän monialaisen maaseutuyrittäjyyden kehittämiseen, jota lapinlehmän erityisyys ja monimuotoisuus, kasvattajien kokemusperäinen tieto ja tarinat tukevat. Tulokset osoittavat tarvetta erityisen lapinlehmän brändityön käynnistämiseen.