objektin historia:
Leikkimökkileikki

Leikkimökin irtaimistolla leikitty leikkimökissä. Leikkimökki esiintyy valokuvissa jo 1937, jolta ajalta ovat irtaimiston huonekalut ja vanhimmat astiat. Leikkimökki on kuitenkin saatettu rakentaa jo vuonna 1935. Vuosien myötä kokonaisuutta täydennettiin. Leikkimökin mitat olivat n. 2x2,5m ja sen lattia oli harmahtavaksi maalattua lautaa. Mökkiin kuului räsymatto ja pitsiverhot. Ovesta oikealla kuistinpuoleisella seinällä oli naulakko. Vasemmalla pitkällä seinällä oven puolella ikkunaa oli avohylly ja sen alla useimmiten astiakaappi. Muut huonekalut olivat useimmiten perällä. Mökin viimeisimmät tapetit olivat vaaleankeltaiset, oranssiin vivahtavat ja niissä oli hentoja vaaleanpunaisia metsätähden kokoisia kukkia. Pöydällä oli käsinvirkatut pitsiliinat. Mökin ulkoseinät olivat vaaleanvihreät, nurkkalaudat, ikkunanpielet ja kuisti tummemman vihreät. Katto oli vihreä huopakatto. Mökin katolla oli myös irrotettava lipputanko, jossa juhlapäivinä liehui sota-ajan hevossairaalan siniristinen lippu.
Mökki teki lahjoittajan mukana kaksi muuttoa, mutta poltettiin vuonna 1984. Tällöin osa esineistä oli väliaikaisesti lahjoittajan kummilapsen käytössä Pyhäsalmella Oulun läänissä. Tänä aikana osa leikkimökin esineistä katosi tai rikkoontui, mm. työkalut, kirves, vasara ja saha, puinen pienoiskivääri, pitsiliinat ja nukenvaatteet.
Lahjoittaja toimitti vuonna 1996 myös leikkimökin lukon museolle.
Leikkimökki palveli käyttäjiään pääasiallisesti eläinlääkärin/karjanhoitajan "kotina", sillä lahjoittaja tiesi jo 5-vuotiaana haluavansa isona eläinlääkäriksi, isänsä jalanjäljissä. Leikkihevoset ja lehmät olivat pääosin ulkona laitumella (riimut purineen, kellot kaulassa) ja lypsivät minkä lypsivät, koska sairastelivat niin paljon. Postin tädit kyselivät aina postia hakiessaan lahjoittajalta lehmien maitomääriä ja terveydentilaa. Leikkitoverit olivat tarkoin valittuja tyttöjä, poikkeuksena isä ja 7 vuotta nuorempi Ilkka-serkku.
Leikkimökkiin hankittiin kaikkea, mitä stockmannin leluosastolta voitiin tuohon aikaan saada.

käyttäjä:
Pääasiallinen käyttäjä

objektin historia:
Eläinlääkärinlaukku

Lahjoittaja kertoo: "Jatkosodan aikana olin jo iso tyttö. Isän kanssa "hoidimme", ainakin minun mielestäni, eläinlääkärin praktiikkaa. Yösoitot rintamalta jatkuivat, minä raportoin mummolan eläinten terveystilanteen ja otin neuvoja vastaan. Muistan elävästi, kun hevosista "Tumma" sairastui ähkyyn. Erkki-enon vaimo Helga-täti oli farmaseuttina Nilsiän apteekissa, ja hän valmisti lääkkeen isän ohjeiden mukaan. Minä olin tärkeänä, koska osasin antaa neuvoja Aino-tädille, mihin kohtaan se lääke ruiskutetaan. Olin tavattoman loukkaantunut (6-7-vuotias), kun minun ei annettu antaa nenänieluletkulla ulostuslääkettä. Olisin mielestäni onistunut loistavasti, olinhan lukemattomat kerrat nähnyt isän tekevän sen (olin aina sairasmatkoilla mukana). Eivätpä kyllä aikuisetkaan sitä nenänieluletkua kokeilleet. Olen usein ollut kateellinen tuolle 6-vuotiaalle Tytille. Olisipa aikuinen eläinlääkäri-Tytti saanut edes hitusen tuosta itsevarmuudesta ja määrätietoisuudesta. Sitä edelleenkin kaipaan."