Maatalouden tutkimuskeskuksen Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasemalla tutkittiin vuosina 1991-1996 turvetuotannosta vapautuneen suopohjan viljelymahdollisuuksia. Yrtti- ja sipulikasveilla suoritetut kokeet perustettiin Vapo Oy:n Hankasalmen Läyniönsuolle. Vertailevia kokeita perustettiin myös kivennäismaalle. Kokeissa selvitettiin kasvien yleistä menestymistä suopohjalla sekä myös typpi- ja fosforilannoituksen vaikutusta niiden kasvuun ja satoon. Tämän lisäksi selvitettiin, lisääkö mykorritsasiirrostus suopohjalla kasvavien yrttien ja sipulin kasvua. Suopohjalla tutkittiin alustavasti yhteensä 37 yrttilajin viljelymahdollisuutta. Suotuisissa oloissa ja riittävällä lannoituksella yrttien sato oli suopohjalla samaa tasoa kuin kivennäismaalla. Alhaisella fosfori- ja kalilannoitustasolla sato ei kuitenkaan ollut puoltakaan kivennäismaalla saadusta sadosta. Typpilannoituksen lisääminen nosti monien yrttien satotasoa, mutta vaikutus ei ollut yhtä selvä kuin fosfori- ja kalilannoituksen. Suopohjalla kasvaneiden yrttien haihtuvien öljyjen pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin kivennäismaalla kasvaneiden yrttien. Kepasipulin sato oli suurempi suopohjalla kuin kivennäismaalla. Fosforilannoituksella oli voimakas vaikutus satoon. Parhaiten kepasipuli kasvoi alhaisella typpilannoitustasolla (50 kg/ha) mutta korkeammilla typpilannoitustasoilla (100-150 kg/ha) sato jopa pieneni. Myös valkosipulille riitti alhainen typpitaso. Valkosipulinkin sato parani selvästi fosforilannoituksen lisääntyessä. Mykorritsasiirrostus ei lisännyt iisopin, kirvelin, mäkimeiramin eikä timjamin kasvua suopohjalla. Sienijuuren siirrostus kepasipuliin sen sijaan lisäsi satoa keskimäärin 12 % vuonna 1995. Alhaisella fosforitasolla sienijuurikäsitellyn sipulin sato oli jopa 60 % suurempi kuin verranteen sato. Valkosipulin sato parani parhaimmillaan (vuonna 1995) keskimäärin 23 % sienijuuren ansiosta, mutta vuonna 1996 sienijuuren siirrostuksesta ei ollut hyötyä valkosipulille.