Pilottitutkimuksen tehtävänä oli kartoittaa ne vaikutukset, joita tietoyhteiskunnalla voi olla maatalouden ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävään kehitykseen. Tutkimuksen keskeisimpänä tavoitteena oli tuottaa kirjallisuuteen ja asiantuntijanäkemyksiin perustuva hahmotus niistä tietointensiiviseen teknologiaan liittyvistä tekijöistä, jotka keskeisimmin vaikuttavat erityisesti maatalouden mutta osittain myös maaseudun tulevaisuuden muotoutumiseen tietoyhteiskunnan ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa keskeisimmät ja merkittävimmät jatkotutkimuksen aiheet. Esitetyt arviot tietoyhteiskunnan potentiaalisten muutostekijöiden vaikutuksista maatalouden kestävään kehitykseen perustuvat 21 strukturoidusta asiantuntijahaastattelusta saatuun materiaaliin. Haastatteluissa asiantuntijat ottivat kantaa 55 väittämään viisiportaisella asteikolla niiden todennäköisyyden ja toivottavuuden mukaan. Lisäksi hyödynnettiin haastateltavien "ääneen ajattelua" vastaustilanteessa. Haastatteluaineisto eriteltiin ja tulkittiin tietoyhteiskuntakehityksessä keskeisiksi nähtyjen ilmiöiden eli tietojärjestelmien reaaliaikaistumisen ja hajautumisen, toimijaverkkojen ja toimijoiden keskinäisriippuvuuksien lisääntymisen, tiedon eksplikoitumisen ja sen saatavuuden paranemisen sekä työn aika- ja paikkasidonnaisuuden vähenemisen kautta. Tämän jälkeen tarkastelu suunnattiin uudelleen siten, että maatalouden tietoyhteiskuntakehityksessä keskeiseksi tulkitut ilmiöt analysoitiin ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta sekä erikseen että integroidusti. Tutkimuksen päätulos oli, että asiantuntijat suhtautuvat tietoyhteiskuntakehitykseen kautta linjan varsin myönteisesti ja että useimpien muutostekijöiden realisoitumista pidetään myös todennäköisenä. Toisin sanoen tietoyhteiskunnan tarjoamat ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset kehitysmahdollisuudet painottuvat huomattavasti enemmän kuin muutoksen sisältämät potentiaaliset riskit. Tutkimus kuitenkin osoitti selvästi myös sen, että maatalouden ja tietoyhteiskunnan vaikutussuhteista ei vielä ylipäänsä tiedetä kovin paljon. Ekologisesti kestävän kehityksen kannalta tietoyhteiskuntakehityksen suurin potentiaali maataloudessa löytyy mahdollisuudesta vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia lisäämällä ympäristötietoa ja korvaamalla fyysisiä tuotantopanoksia tiedolla. Tämä koskee ennen kaikkea lannoitteiden käyttöä. Maatalouden taloudellisen kestävyyden suhteen avainasemaan nousee, missä määrin tietointensiivisen teknologian omaksumiseen liittyvät erot kaksinapaistavat maatalouden rakennetta pieniin ja suuriin tiloihin. Suurten tilojen osalta keskeistä on se, kuinka ne pystyvät hyödyntämään uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet kasvuun ja entistä suurempien tuotantoyksiköiden hallintaan niin tuotantoteknisesti kuin liikkeenjohdollisestikin. Pienten tilojen kannalta on olennaista, miten ne kykenevät muulla taloudellisella toiminnalla paikkaamaan varsinaisen maatalouden heikkenevää kannattavuutta. Kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus on hyvin laaja-alainen. Tietoyhteiskunnan muutosilmiöt laajentavat maataloutta ja maaseutua koskevien mahdollisuuksien avaruutta. Toisaalta vaikutuksissa on neutralisoivia ristivetoisuuksia ja epävarmuuksia. Yhteiskunnallisten muutosten kontingenssi ja poliittisten valintojen avoimuus näyttäytyvät hyvin selvästi sosiaalisten ja kulttuuristen kysymysten kohdalla. Perustava kysymys on se, minkälaisten intressien nojalla tietoyhteiskunnan projekti muotoutuu.