Tässä selvityksessä tarkastellaan sitä, miten CAP-uudistuksen eri tilatukivaihtoehdot vaikuttavat tuotantosuuntien väliseen tukien jakautumiseen eri tukialueilla. Tarkasteluun on otettu mukaan erilaisia tuotantoon sitomismahdollisuuksia sekä tilatukivaihtovaihtoehtojen (tilakohtainen tuki, tasatuki, yhdistelmämalli) vertailu. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään rakennekehityksen vaikutukseen. Analyysi perustuu tilamallilaskelmiin, joita on laskettu neljälle eri tuotantosuunnalle (maito, sonni, emolehmä ja muut tilat) sen mukaan, mitä CAP-tukia ne tällä hetkellä saavat. Kaikille em. tuotantosuunnille on sen jälkeen laskettu tukien muutos eri tuotantoon sitomis- ja tilatukivaihtoehdoilla ottaen huomioon myös rakennekehitys. Sen huomioonottamiseksi on oletettu, että osa tiloista jatkaa tuotantoa ennallaan, osa laajentaa, osa lopettaa nautakarjatalouden ja osa lopettaa tuotantonsa kokonaan. Tilamallit on yhdistetty siten, että tilojen lukumäärä, tuotanto, pellonkäyttö ja CAP-tuet vastaavat todellisuutta eri tukialueilla. Vaikka tilakohtaisen tuen malli säilyttäisi tukien jaon lyhyellä aikavälillä parhaiten, houkuttelisi se nautakarjatiloja luopumaan tuotannostaan. Vastaavasti myös laajennusinvestointien kannattavuus heikkenisi näillä tiloilla. Analyysi osoitti myös, että vaikka sonnipalkkioista 75 % sidottaisiin tuotantoon, nautakarjatilojen kokonaistuki pienenisi selvästi nykypolitiikkaan verrattuna. Sen sijaan kuivauskorvauksen sitominen tuotantoon ei ole yhtä tärkeää sen paremmin tulojen kuin tuotantomotivaation kannaltakaan, joten sen tuotannosta irrottamisella ei ole samanlaisia vaikutuksia tuotantoon kuin nautatukien irrottamisella on. Kuivauskorvauksen irrottaminen tekisi CAP-uudistuksen kokonaisuudesta myös tasapainoisemman. Todennäköisin vaihtoehto lieneekin jonkinlainen tasatukimalli, jossa tuki maksetaan kullakin alueella samansuuruisena kaikelle pellolle. Nautakarjatalouden jäljellejäävien tukimenetysten takia voi kuitenkin olla syytä harkita tämän lisäksi jonkinlaista tilakohtaisen tuen tapaan laskettua täydennystä nautakarjatiloille. Jos yhdistelmämallia ei pidetä pitkällä aikavälillä kestävänä ratkaisuna, se voi kuitenkin olla perusteltu ainakin jonkinlaisen siirtymäkauden ajan. Pitää kuitenkin muistaa, että CAP-tukien osuus Suomen maatalouden tuesta on vain noin neljännes. Kun myös muihin tukiin (LFA, ympäristötuki, kansalliset tuet) tehdään samanaikaisesti muutoksia, on nämä otettava huomioon CAP-ratkaisuja tehtäessä, ja päinvastoin.