Yhteyttävät kasvit ovat ravinnon ja bioenergian ensisijainen lähde maapallolla. Viljelykasvien ominaisuuksia muokkaamalla sekä kasvien biosynteesikoneistoa eri tavoin hyödyntämällä pyritään vastaamaan haasteisiin, joita väestönkasvu ja sen myötä lisääntyvä energian sekä ravinnon tarve tuovat ihmiskunnalle. Lisäksi on pyrittävä hillitsemään ilmastonmuutosta. Tämän katsauksen tarkoituksena on osoittaa, kuinka kasvibioteknologia auttaa vastaamaan näihin haasteisiin. Esimerkkeinä käytetään mm. perunan jalostukseen, viruskestävyyteen ja kylmyydensietoon sekä sädelatvan (gerberan) kukankehitykseen ja kukintaan kohdistuvaa bioteknologista tutkimusta. Se on tuottanut tietoa tärkeiden kasvigeenien sijainnista ja rakenteesta kasvigenomeissa, geenien säätelystä kehityksen aikana sekä geenien reagoinnista ympäristön muutoksiin ja taudinaiheuttajien tartuntaan. Näitä tietoja tarvitaan, jotta kasvien tuottavuutta ja kasvituotteiden laatua voidaan entisestään parantaa mm. biotekniikan keinoin. Molekyyligeneettiset tutkimukset tuottavat myös geenimerkkejä, joilla voidaan tehostaa perinteistä risteytysjalostusta. Geenitekniikan avulla on voitu kehittää uusia viruskestävyyden mekanismeja kasveihin. Biotekniikan menetelmiä voidaan hyödyntää myös syötävien rokotteiden tuottamiseen sekä farmasianteollisuuden tarvitsemien proteiinien tuotantoon kasveissa. Toisaalta biotekniikan menetelmiä tarvitaan geenivarojen kartoittamiseen sekä geneettisen monimuotoisuuden ja geenivirtojen selvittämiseen kasvipopulaatioissa. Näillä tutkimuksilla on merkitystä niin kasvien geenivarojen hyödyntämiselle kuin riskien tunnistamiselle sekä sellaisten viljelykäytäntöjen kehittämiselle, joilla voidaan ehkäistä maa- ja puutarhatalouden haittavaikutuksia viljely- ympäristön ulkopuolella. Tulevaisuudessa kasvibiotekniikalla nähdään entistä suurempi merkitys haettaessa ratkaisuja suuriin haasteisiin, jotka liittyvät ihmiskunnan selviytymiseen. Tähän tarvitaan kasvibiotekniikan osaamisen kartuttamista myös kehitysmaissa.