Pohjois-Pohjanmaan liiton johdolla toteutetun Iijoen otva -hankkeen tavoitteena oli yhteen sovittaa Iijoen eri käyttömuotoja sekä elvyttää vesistön vaelluskalakantoja. Hankkeen yhtenä tärkeänä osana ja erityiskysymyksenä oli lohen vaelluspoikasten alasvaellusreittien yleissuunnitelmien laadinta Iijoen pääuoman viidelle voimalaitokselle. Yleissuunnittelussa alasvaellusreitin katsottiin koostuvan kahdesta osasta: yläkanavaan sijoitettavasta ohjausrakenteesta sekä sen jatkeeksi tulevasta alasvaellusväylästä.

Tässä raportissa esitellään lohen vaelluspoikasten alasvaellusreittien yleissuunnitelmat kaikille viidelle Iijoen pääuoman voimalaitokselle, perustuen voimalaitosten yläkanavien 3Dvirtausmallinnuksiin, Haapakosken yläkanavassa toteutetun lohen vaelluspoikasten akustisen telemetriaseurantatutkimuksen tuloksiin sekä maailmalta saatavissa olevaan kirjallisuuteen alasvaellusratkaisuista.

Alasvaellusreittien yleissuunnitelmien taustaksi selvitettiin lohen vaelluspoikasten käyttäytymistä keväällä 2016 Haapakosken voimalaitoksen yläkanavassa noin 55–100 metriä voimalaitospadosta ylävirtaan sijainneella seuranta-alueella. Akustisilla merkeillä merkittyjen vaelluspoikasten sijaintitieto voitiin tällä alueella laskea muutaman metrin tarkkuudella, jolloin kalayksilöille saatiin muodostettua uintireitit niiden lähestyessä voimalaitosta. Havaitut uintireitit siirrettiin kulloinkin vallinnutta virtaamatilannetta kuvaavaan 3D-virtausmalliin. 3D-virtausmallilaskenta suoritettiin erityisesti vesistöjä varten suunnitellulla Mike3D-mallilla ja se tehtiin viidelle eri virtaamatilanteelle.

Virtaamilla havaittiin olevan selvä vaikutus vaelluspoikasten käyttäytymiseen Haapakosken seuranta- alueella: virtaaman laskiessa ja virrannopeuden hidastuessa seuranta-alueella vaelluspoikasten käyttäytyminen muuttui suoraviivaisesta etenemisestä edestakaiseksi liikehdinnäksi. Kaikissa virtaamatilanteissa vaelluspoikasten havaittiin välttelevän hitaimman virrannopeuden alueita ja reagoivan virrannopeuden muutoksiin. Tulosten perusteella arvioitiin, että kalojen ohjaamiseen on löydettävissä ratkaisuja.

Tutkimustulosten ja ulkomailta saatujen kokemusten perusteella Iijoen voimalaitosten yläkanaviin sijoitettavaksi vaelluspoikasten ohjausrakenteeksi suositeltiin kelluvaa ohjausaitaa, joka koostuu varsinaisesta ohjausaidasta sekä sen jatkeena olevasta, patovalliin kiinnittyvästä vaijerista. Alasvaellusväyläksi suositeltiin putkirakennetta, jota pitkin kalat siirtyisivät yläkanavasta voimalaitoksen alapuolelle. Putkirakenteen yhteyteen on tarvittaessa mahdollista suunnitella myös kalojen kiinniottoallas.