Tässä Ruokaviraston (ennen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira), Luken ja SYKEn yhteisprojektissa tutkittiin mikrobilääkejäämien ja resistenttien suolistobakteerien kulkeutumista lääkityistä lypsylehmistä navettaympäristön kautta lantavarastoihin. Lisäksi arvioitiin niiden leviämistä lannan peltolevitysten välityksellä luonnon eliöihin sekä elintarviketuotantoketjussa. Projektissa tutkittiin myös anaerobisen mesofiilisen mädätyksen vaikutuksia lannassa oleviin mikrobilääkejäämiin ja resistentteihin suolistobakteereihin sekä toisaalta lannan mikrobilääkejäämien vaikutusta mädädysprosessin toimintaan. Lisäksi arvioitiin erilaisten lannan prosessointitapojen elinkaarisia ympäristövaikutuksia sekä vaikutuksia mikrobilääkejäämiin ja -resistenssiin.

Resistentit ja moniresistentit suolistobakteerit kulkeutuivat lypsykarjatilalla lantavarastoihin, mutta ne eivät rikastuneet lantaketjussa. Lypsykarjan lietelannasta mitattiin hyvin pieniä pitoisuuksia mikrobilääkkeitä. Lääkittyjen eläinten sonnasta ja virtsasta taas mitattiin hoidon aikana hyvin korkeita pitoisuuksia mikrobilääkejäämiä, jolloin niistä muodostuvissa (kuivissa) lannoissa voi olla korkeita paikallisia pitoisuuksia mikrobilääkkeitä.

Suomessa myös mikrobilääkkeillä lääkittyjen eläinten lannat levitetään pääosin käsittelemättöminä kasvinravinteiksi pelloille, jolloin lannan mukana voi levitä mikrobilääkejäämiä ja resistenttejä suolistobakteereita. Luonnon eliöt voivat altistua lannassa oleville mikrobilääkkeille ja resistenteille suolistobakteereille myös Suomen olosuhteissa. Lääkittyjen eläinten lantojen lannoitekäyttöä käsittelemättömänä tulisi arvioida kriittisesti.

Mesofiilinen anaerobinen mädätys voi vähentää mikrobilääkejäämiä lannasta, mutta ei välttämättä hajota niitä. Se vähentää elävien suolistobakteerien määrää lannassa, mutta merkittävää vaikutusta resistenttien E. coli-bakteerien osuuteen ei havaittu. Erilaiset lannankäsittelytavat voivat kuitenkin soveltua – ravinteiden kierrätyksen ja energiantuoton lisäksi – mikrobilääkejäämien ja resistenssin torjumiseen, ja niitä tulisikin tässä tarkoituksessa tutkia tarkemmin Suomessa.