Maa- ja metsätalousministeriö on antanut Luonnonvarakeskukselle tehtäväksi tuottaa Suomen susikannalle suotuisan suojelutason viitearvon käytettäväksi susikannan hoidon suunnittelussa. Tässä kaksivuotisen (2021–2022) hankkeen väliraportissa käydään läpi ensimmäisen vuoden työtä. Hanketta toteutetaan neljässä työryhmässä (demografia, elinympäristöt, genetiikka, mallinnus), joihin kuului tutkijoita Suomesta ja ulkomailta. Väliraportti ei sisällä suotuisan suojelutason viitearvoa Suomen susikannalle, koska määrittelyssä käytettävien työkalujen kehittäminen on vielä kesken. Tärkein käsitteellinen lähtökohta viitearvon määrittämisessä on pienin elinvoimainen populaatio (PEP), joka perustuu populaation säilymisen todennäköisyyteen sovitun tarkasteluajanjakson kuluessa. Suotuisan suojelutason viitearvon tulisi olla suurempi kuin PEP. Tässä väliraportissa arvioidaan erikseen demografiaan perustuva ja genetiikkaan perustuva pienin elinvoimainen populaatiokoko. Viitearvojen määrittämisen prosessi kuvataan erikseen molempien kautta, sillä työn tässä vaiheessa genetiikkaa ei ole ollut mahdollista yhdistää demografiseen mallinnukseen. Mallinnuksen avulla arvioidaan demografisia tunnuslukuja, kuten susikannan ekologista kantokykyä. Käynnissä olevassa hankkeessa on kehitetty myös uusi lähestymistapa, jossa viitearvojen määrittely pohjautuu demografiseen pienimpään elinvoimaiseen populaatioon ja siihen, kuinka suuren riskin päättäjä on valmis hyväksymään, että populaatio käy määritetyn PEP-tason alapuolella tietyn ajanjakson kuluessa. Raportissa esitellään eri työkaluilla laskettuja alustavia esimerkkejä viitearvojen määrittämisestä. Esimerkkeihin valitut yhdistelmät eivät ota kantaa siihen, mitä yhdistelmiä tulisi käyttää viitearvon pohjana. Suomessa susikannan pienin elinvoimainen populaatiokoko ja tätä kautta suotuisan suojelutason viitearvot riippuvat siitä, pidetäänkö lähtökohtana kannan demografisia vai geneettisiä teki-jöitä vai molempia. Niin demografiset kuin geneettiset tekijät vaikuttavat populaation elinkykyyn ja säilymiseen. Väliraportissa esitetyn työn tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että sekä demografiaa että geneettistä elinvoimaisuutta ja suotuisaa suojeluntasoa koskevat tulokset ovat vasta alustavia. Demografisen mallin pohjalta tuotettuihin, esimerkinomaisten alusta-vien viitearvojen suuruuteen vaikuttavat valitun riskitason ohella tarkasteltavan aikajakson pituus ja esimerkiksi laskennassa käytettävät oletukset Venäjän Karjalan susikannan tulevasta kehityksestä. Genetiikkaan liittyvät alustavat tulokset osoittavat Suomen nykyisen susikannan olevan liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes melko lyhyellä (17 v.) aikavälillä. Huolimatta yhteydestä Venäjän susikantaan Suomen susien perinnöllinen monimuotoisuus on viime vuosina pienentynyt. Geneettinen monimuotoisuus on Lounais-Suomessa vähäisempää kuin Itä-Suomessa, ja susikannan painopisteen siirtyminen Länsi-Suomeen heijastuu koko maata koskeviin tunnuslukuihin. Tämä osoittaa, että susien tulomuutto Venäjältä ei riitä kumoamaan pienessä populaatiossa tapahtuvaa perinnöllisen muuntelun menetystä. Viitearvojen määrittelyn työkaluja kehitetään toisen hankevuoden kuluessa niin, että tavoitteena olevat lopulliset viitearvot voidaan julkaista syksyllä 2022.

Korjaukset Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittäminen -väliraporttiin: taulukoiden 12 (s. 75) ja 13 (s. 76) tietoja korjattu. Korjaukset löytyvät oheisesta Errata_viitearvo_valiraportti -tiedostosta.