Valtakunnan metsien 13. inventoinnin mukaan metsikön laatua alentavien tuhojen osuus oli vuonna 2019 vähentynyt vuoteen 2018 verrattuna noin 0,15 miljoonaa hehtaaria. Kaikkiaan tuhoja esiintyi vajaat 5 miljoonalla hehtaarilla. Abioottisista tuhoista erityisesti lumituhot lisääntyivät ja eläinperäisistä tuhoista hirvituhot vähenivät. Koko maan tasolla lumi- ja hirvituhot ovat edelleen ylivoimaisesti yleisimpiä metsikön laatua alentavia tunnistettuja tuhoja, kuten ovat myös lahottajasienet, tuuli ja tervasroso. Maakunnittain tarkasteltuna lumituhot olivat suhteellisesti pahimpia Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä tuulituhot Pirkanmaalla. Pohjanmaan mäntypistiäistuhot olivat laantumaan päin. Luke jatkoi yhdessä Metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistysten kanssa vuonna 2012 aloitettua kirjanpainajakantojen seurantaa feromonipyydyksin 36 paikkakunnalla Etelä-Suomessa. Kirjanpainajan ns. epidemian riskiraja ylittyi kahdeksalla paikkakunnalla; Vihti, Pornainen, Mäntsälä, Lapinjärvi, Elimäki, Orimattila, Punkalaidun ja Loimaa. Ennätyslämmin kesä 2018 ei aiheuttanut laajoja tuhoja Suomessa vuonna 2019. Metsäkeskukselle ilmoitettiin vuonna 2019 yhteensä 450 ha hyönteistuhon vuoksi hakattavaa pinta-alaa, josta määrästä kaikki ei kokonaisuudessaan ollut kirjanpainajan vioittamaa puustoa. Kirjanpainajien sukuun kuuluva mäntyihin iskeytyvä okakaarnakuoriainen on yleistynyt Etelä-Suomessa viime vuosina. Kesällä 2019 Maskussa merenrantakalliotontilla ruskettui ja kuoli noin kaksikymmentä varttunutta mäntyä muutamassa viikossa. Tuhomäntyjen oksisto ja runkojen yläosat olivat kauttaaltaan okakaarnakuoriaisten valtaamia. Syitä tuholaisen äkilliseen runsastumiseen Suomessa ei varmuudella tiedetä. Laji saattaa hyötyä kesän helle- ja kuivuusjaksoista tai iskeytyä muiden tuhonaiheuttajien heikentämiin puihin. Maskun tuhopuista eristettiin okakaarnakuoriaisten mukanaan tuomia sinistäjäsieniä jatkokokeisiin, joista raportoidaan myöhemmin erikseen. Luke aloitti havununnan yksilömäärien seurannan feromonipyydysten avulla vuonna 2018, jota laajennettiin vuonna 2019. Runsaimmat perhossaaliit saatiin Kaakkois- ja Lounais-Suomesta. Suurimmillaan saalismäärät olivat sellaisia, joiden esim. Keski-Euroopassa on todettu olevan tuhoriskiä lisääviä. Seurantaa on aiheellista pitää yllä jatkossakin kannan kehittymisen ja pohjoiseen leviämisen ennustamiseksi. Lumimittarin toukat aiheuttivat tuhoja koivikoissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Vuonna 2019 voimakas syönti kohdistui pääasiassa harvennettuihin 30–50-vuotiaisiin pellolle istutettuihin rauduskoivikoihin. Kuusella pihkavuotoa, koroja ja latva/oksakuolemaa aiheuttavaa mustakoroa havaittiin erityisesti Päijät-Hämeen alueella. Tauti varmistettiin myös Kemiön saaresta, mistä mustakoroa ei ole aiemmin raportoitu. Pihdan korotaudin uusia esiintymiä varmistettiin vuonna 2019 Helsingistä, Järvenpäästä ja Kauniaisista. Sienen sairastuttamat puut olivat harmaapihtoja, joissa esiintyi pihkavuotoisia runko- ja oksakoroja, harsuuntumista sekä oksien kuivumista. Lukessa on selvitetty kuuselle osittaisen juurikäävänkestävyyden aiheuttavan Lar3B-alleelin vaikutusta juurikäävän kasvuun. Ensimmäisten tulosten mukaan juurikäävälle kestävyyttä aiheuttava Lar3B- geenimuoto esiintyy noin joka kolmannessa eteläisimmän Suomen jalostuspopulaatioon kuuluvassa kuusessa. Lopella sijaitsevalla tyvitervastautikohteella on selvitetty taudin siirtymistä istutusmännikköön yhdeksän vuoden ajan. Taimikossa havaittiin ensimmäiset juurikäävän tappamat taimet viisi vuotta istutuksen jälkeen. Yksi edellisestä puusukupolvesta siirtynyt juurikääpäyksilö tappoi enimmillään 38 seuraavan puusukupolven mäntyä. Pesäkkeiden laajenemisen seurauksena taimikko on aukkoinen eikä tuhon laantumisesta näy vielä merkkejä. Juurikääpätuhojen tunnistamisesta ja torjunnasta valmistui opas yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Aapeli-myrskyn aiheuttama puustotuho Ahvenanmaalla tammikuussa 2019 oli VMI-mittausten mukaan 1,1 miljoonaa kuutiometriä. Tuhopuuston määrä oli noin 2,5-kertainen verrattuna Ahvenanmaan puuston vuotuiseen kasvuun ja 3,5-kertainen verrattuna viime vuosien vuotuiseen poistumaan. Hirvikanta ja yksityisille metsänomistajille korvatut hirvituhot olivat laskusuunnassa. Mäntytaimikoiden määrän väheneminen ja tuhojen ilmeneminen kuusivaltaisilla alueilla merkittävässä määrin myös varttuneissa puustoissa osoittaa, että tuhonäkökulmasta hirvien määrän suhteen sietää viime vuosien laskusuunnasta huolimatta olla hereillä. Luken vuoden 2019 myyräseurannat kertovat, että myyrät olivat syksyllä kannanvaihtelunsa huippuvaiheessa Itä-Suomessa, ylimmässä Lapissa ja laajalti myös Etelä-Suomessa. Keskisessä Suomessa ja laajalti Pohjanmaan pohjoisimmissa osissa ja Metsä-Lapissa myyräkannat ovat runsastumassa kohti huippua vuonna 2020. Pohjanmaan myyräkannat olivat alhaiset. Paikallisia tuhoja esiintyi keväällä 2019 Oulun ja Kemin seuduilla. Siemenviljelysten käpy- ja siementuhoja tutkittiin MMM:n rahoittamassa Metsäpuiden siementuotannon kehittäminen (MESIKE) -projektissa. Käpykoisa, kuusenkäpykärpänen, kuusenkäpykääriäinen ja kuusentuomiruoste vähensivät vaihtelevassa määrin kuusenkäpyjen siementuotantoa. Käpyruosteista kuusentuomiruosteen, kuusentalvikkiruosteen ja kuusensuopursuruosteen itiötuotantoa tutkittiin usealla siemenviljelmällä. Pohjois-Pohjanmaalla kuusensuopursuruostetta esiintyi erittäin vähän, eikä uutta versosurmaa männyissä havaittu kesällä 2019. Loppukesästä esiintyi runsaasti koivunlehtilaikkutautia, mutta koivunruostetta ja uutta tervasrosotuhoa männyissä vain vähän. Kuivan kesän seurauksena männyn punavyökaristetta esiintyi vähemmän edellisiin vuosiin verrattuna. Ruskopilkkukaristetta esiintyi taimikoissa yleisesti aina Kuusamon korkeudelle saakka. Männyn harmaakaristetta esiintyi lievänä ja voimakkaampana lähinnä yksittäisissä puissa.