Tekniikka: käsityö
kuviokude: Tekniikka: käsityö_tekstiili/kudonta, suoraruutuinen raanu
Materiaali: loimi: lanka/puuvilla
Materiaali: kuviokude: lanka/villa
Materiaali: pohjakude: lanka/puuvilla

Kudekuviollinen raanu, suoraruutuinen raanu
Suomalaisten raanujen vastine eteläruotsalainen västgötatäcke tunnetaan 1600-luvulta lähtien. Ruotsissa kudonnaista levittivät tekstiilitavaroiden kulkukauppiaat. Suomeen kudekuviollinen raanu levisi 1600-luvulla kaupallista tietä, mm. talonpoikaispurjehduksen mukana sekä mahdollisesti myös ammattikankureiden välityksellä.
Raanuja käytettiin peitteinä, vällyjen päällisinä, pöytäliinoina, rekipeitteinä ja kerrossänkyjen edusverhoina.
Raanuja nimitetään myös sen mukaan, millä paikkakunnalla jokin erityinen malli on paikallistunut, esim. Vöyrin, Munsalan ja Naantalin raanuiksi.
Vanhimpien kudekuviollisten raanujemme värit ovat yleensä peräisin luonnosta, valtaväreinä keltaisen, ruskean, vihreän ja luonnonmustan eri vivahteet. 1800-luvun jälkipuoliskolla omaksuttiin tehdasväreistä yleisimmäksi yhdistelmäksi punainen ja vihreä.
Raanujen geometriset kuviot on tehty erivärisillä villalangoilla. Suoraruutuisessa raanussa on palttinapojalla suuria ruutukuvioita, jotka muodostuvat yksittäisistä neliöistä, neliöryhmistä tai suorakaidesarjoista. Yksinkertaisen rakenteensa vuoksi suoraruutuiset raanut ovat jo varhain levinneet kansan käyttöön laajalle alueelle Länsi-Suomeen. Varsinkin Pohjanmaalla raanuja on kudottu paljon.
Vanhimmissa suoraruutuisissa raanuissa kuviokude peittää mahdollisimman suuren osan pinnasta, koska värillisen kuteen haluttiin näkyvän hyvin. 1900-luvun alun kankaissa pohja muodostaa yhä enemmän kuviota. Näin ruudutus on saatu selvemmin esiin. Vanhimpien raanujen kuviot saatiin aikaan melko työläästi poimintalastoilla (=noukkimalauta), kun taas uudempien raanujen kuviot on tehty lisäniisivarsien avulla.