Artikkeli keskittyy siihen, miten anonyymit ilmoituskanavat voisivat paikata yliopisto-opis- kelijan oikeusturvaodotuksiin liittyviä katvealueita. Artikkelissa tarkastellaan yksilön oikeusturvaodotuksia liittyen kahdenlaisiin ongelmatilanteisiin: opetuksen laatuun sekä epäasialliseen kohteluun. Opetuksen laatu on moniulotteinen ja perinteiselle oikeusturvakehikolle haasteellinen teema. Epäasialliseen kohteluun liittyy puolestaan vahvempia oikeusturvakeinoja, mutta toisaalta tosiasiallisia haasteita käyttää näitä asioiden arkaluonteisuuden vuoksi. Artikkelissa näitä tilanteita lähestytään kahdesta näkökulmasta. Ensiksi analysoidaan, miksi juuri nämä asiaryhmät edellyttävät erityisiä ilmoituskanavia. Toiseksi artikkeli sisältää empiirisen osion, jossa kartoitetaan opiskelijoiden näkemyksiä ilmoituskanavien käytöstä. Metodisesti artikkeli kiinnittyy empiiriseen oikeustutkimukseen ja de lege ferenda -tutkimukseen.

Opiskelijoiden oikeusturvaodotuksiin vastaaminen näyttäisi tarkastelumme perusteella olevan haasteellista vähäisten oikeusturvakeinojen ja opetustoiminnan luonteen sekä yliopiston itsehallinnon ja opettajien ylimmän opetuksen vapauden vuoksi. Ilmiantajakanavilla ei voi paikata selkeitä oikeusturva-aukkoja, joten on pohdittava myös sitä, millaisin lainsäädäntönormein voitaisiin täsmällisemmin ohjata yliopistojen puuttumista esimerkiksi kiusaamiseen ja häirintään sekä velvoitetta ohjata uhri avun piiriin. Whistleblower-järjestelmä voisi tarjota täydentävän ratkaisun erityisesti opetuksen laatuun liittyviin opiskelijan oikeusturvaodotuksiin.