Tutkielma käsittelee yksinpelattavia digitaalisia roolipelejä sosiaalisina pelikokemuksina. Digitaalisten pelien sosiaalisuuden tutkimus on keskittynyt moninpeleihin, jossa pelaajat jakavat pelimaailman. Sen sijaan yksinpelejä, joissa pelimaailman muut toimijat ovat tekoälyn ohjaamia, peliin kirjoitettuja NPC-hahmoja, ei ole tutkittu sosiaalisina pelikokemuksina. Määrittelen sosiaalisen pelikokemuksen pelaajan tavaksi kokea pelin sosiaalinen sisältö pelikokemuksellisten ilmiöiden kautta. Teoreettisella tasolla yksinpelien sosiaaliseen pelikokemukseen liittyy ensinnäkin pelin sosiaalinen sisältö eli pelaajahahmo, NPC-hahmot ja suhteet niihin sekä sosiaalinen vuorovaikutus. Toisekseen sosiaaliseen pelikokemukseen liittyy pelikokemukselliset ilmiöt (sitoutuminen, osallistuminen, immersio, läsnäolo ja flow). Tutkielma keskittyy yksinpelien sosiaaliseen pelikokemukseen roolipeligenressä.

Tutkimuksen tavoitteenani on selvittää, miten pelaajat merkityksellistävät yksinpelattavia roolipelejä sosiaalisina pelikokemuksina. Tarkastelen merkityksellistämistä diskurssin käsitteen avulla. Tavoitetta tukee kolme tutkimuskysymystä: 1. Millaisia diskursseja liittyy pelaajan tapaan kokea pelaajahahmo? 2. Millaisia diskursseja liittyy pelaajan tapaan kokea NPC-hahmot? ja 3. Millaisia diskursseja liittyy pelaajan tapaan kokea pelinsisäinen sosiaalinen vuorovaikutus? Aineistona on verkkokyselylomakkeen vastauksia. Aineistonkeruumenetelmänä on verkkokyselylomake, jonka suunnittelin tätä tutkimusta varten. Kyselylomakkeen laatimisessa sovellettiin aiemmassa tutkimuksessa käytettyjä mittareita liittyen sosiaalisen pelikokemuksen osa-alueisiin eli sosiaaliseen sisältöön ja pelikokemukseen. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jonka keskiössä on toimijuus ja konteksti. Näin analysoidaan vastaajien tapoja merkityksellistää itsensä osaksi sosiaalista pelikokemusta.

Aineistosta erottuu diskursseja kaikkien tutkimuskysymysten kohdalla. Pelaajahahmon kokemiseen liittyy roolipelaamisen, siirtymisen, tarinallisuuden ja toimijuussuhteen diskurssit. NPC-hahmojen kokemiseen liittyy fiktiivisyyden, henkilöllistämisen ja mekaniikan diskurssit. Sosiaalisen vuorovaikutuksen kokemiseen liittyy katsojan, osallistujan ja sivusta seuraajan diskurssit. Tutkimustulokset osoittavat toimijuuden näkökulmasta sen, että pelaaja vaikuttaa omalla toiminnallaan sosiaalisen pelikokemuksen muodostumiseen ja pelaajalla voi kokea oman ja NPC-hahmojen toimijuuden eri tavoin sosiaalisessa pelikokemuksessa. Myös pelikehittäjillä on roolinsa toimijoina pelin hahmojen, mekaniikkojen ja tarinan suunnittelussa ja toteutuksessa. Kontekstin näkökulmasta sosiaalinen pelikokemus voi olla merkityksellinen tukien pelikokemuksellisten ilmiöiden kokemusta. Yksinpelattavat digitaaliset roolipelit voivat olla merkityksellisiä sosiaalisen pelikokemuksen näkökulmasta, mutta se ei ole merkityksellisen pelikokemuksen vaatimus. Tutkimustulokset osoittavat myös sen, että digitaalisena mediana yksinpelit voivat tarjota omalla tavallaan merkityksellisiä sosiaalisia kokemuksia.