Tämä tutkimus tarkastelee Matti Yrjänä Joensuun rikosromaanista Harjunpää ja pahan pappi tehtyä englannin kielistä käännöstä The Priest of Evil. Tutkimusmateriaalina ovat lähtötekstissä esiintyvät suomenkieliset erisnimet sekä niitä vastaavat nimet romaanin englannin kielisessä käännöksessä. Erisnimiä tarkastellaan kulttuurisidonnaisina viittauksina, sillä niihin odotetaan sisältyvän vain suomalaiselle lukijalle tuttuja merkityksiä ja mielleyhtymiä, jotka eivät ole englantilaiselle lukijalle tuttuja. Näin ollen nimien siirtäminen suomen kielestä englantiin tuo mukanaan käännösongelmia, ja kääntäjän on väistämättä turvauduttava erilaisiin käännösstrategioihin. Paikallinen, lokaali, käännösstrategia eli yksittäisten nimien kääntäminen osoittaa koko tekstiä koskevan, globaalin, käännösstrategian, Lawrence Venutin käyttämien termien mukaisesti kotouttamisen tai vieraannuttamisen.

Oletuksena oli, että käännöksessä olisi käytetty suomalaisia nimiä niiden alkuperäisessä muodossa, koska eurodekkarit ovat nykyään suosiossa, eikä suomalaista alkuperää pyrittäisi näin ollen peittämään. Lisäksi oletuksena oli, että nimiin mahdollisesti sisältyvien mielteiden selventämiseksi olisi nimien yhteydessä kuitenkin käytetty myös erilaisia käännösstrategioita, kuten lisäys ja korvaus. Näin ollen käännöksen globaalin käännösstrategian oletettiin olevan kotouttavan ja vieraannuttavan strategian sekoitus.

Tutkimuksessa selvisi, että romaanin englanninnos käytti suomenkielisiä erisnimiä hyvin rohkeasti ja suurimmalta osaltaan nimet esiintyivät kohdetekstissä ilman lisäyksiä tai korvauksia. Globaali käännösstrategia erisnimien osalta oli siis vieraannuttava. Suomalaisten nimien käyttö ilman selityksiä englanninnoksessa oli yllättävä tulos, sillä nimiin sisältyvien merkitysten tai mielleyhtymien ei oleteta olevan englantilaiselle lukijakunnalle tuttuja. Syynä vieraannuttavan strategian käyttöön on ilmeisesti halu luoda eksoottinen lukijaelämys, sillä erilaisten etno-dekkareiden suosio on nyt hyvä.