Valtiolle ja kunnalle kuuluvien palveluiden tuottamisvastuu on siirtymässä yhä merkittävämmin yksityisten toimijoiden tehtäväksi, koska palveluiden tuottaminen pelkästään julkisilla resursseilla ei ole enää mahdollista. Osittain tähän vaikuttavat EU-lainsäädännön tiukentuneet vaatimukset julkisten palveluiden ja hankintojen tehokkaasta kilpailuttamisesta, mutta myös julkisen sektorin heikentyneet mahdollisuudet toteuttaa palvelujen järjestäminen itse. Julkisessa hankintakilpailussa ja yritystoiminnan keskuudessa liikkuu kuitenkin myös ns. ”harmaan puolen toimijoita” jotka tarkoituksellisesti pyrkivät välttämään julkisia velvoitteita ja hyväksikäyttämään rehellisesti toimivien yritysten hyvämaineisuutta. Tällaiset markkinahäiriköt haittaavat kilpailuneutraliteetin toteutumista ja luovat epätasapuoliset kilpailuasetelmat muille rehellisesti kilpaileville yrityksille. Näiden ns. ”varjotalouden harjoittajien” kautta on syntynyt aivan toisenlainen markkina-alue, jossa ei yhteiskunnan yhteisistä pelisäännöistä kanneta huolta.

Valtio on pyrkinyt 1990 -luvulta lähtien kehittämään erimuotoisia valvontakeinoja epärehellisesti toimivien yritysten harmaita markkinoita vastaan. Osa näistä on osoittautunut erittäin toimivaksi osa taas edellyttää vielä kehittämistä. Harmaan talouden selvitysyksikkö on korostanut säännöllisesti asiantuntijakirjoituksissaan ja ilmiöselvityksissään valvovan viranomaisen mahdollisuutta selvittää julkisiin hankintakilpailuihin, luvanhaltijan/ rekisteröintivelvollisen yrityksen taloudellisia toimintaedellytyksiä. Usein selvitysyksikkö on katsonut, että taloudellisten toimintaedellytysten selvittäminen erityisesti jälkikäteisissä valvontakeinoissa ovat olleet puutteellisia. Usein yritysten taloudellista asemaa ja julkistaloudellisten velvoitteiden hoitoa, ei voida sovellettavan lainsäädännön nojalla selvittää riittävästi. Yhdeksi keskeisimmäksi selvityskohteeksi, selvitysyksikkö on todennut asiantuntijakirjoituksissaan yritysten taloudellisen luotettavuuden.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä taloudellisella luotettavuudella tarkoitetaan ja mistä tunnusmerkeistä tämä käsite rakentuu. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, miten taloudellista luotettavuutta voidaan selvittää julkisessa hankintakilpailussa ja viranomaisen lupaa tai rekisteröintiä edellyttävillä toimialoilla. Tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmetodia ja asiantuntijahaastatteluja. Oikeusdogmaattisen tutkimuksen tulkinnan osalta, työssä hyödynnetään subjektiivisteleologista ja analogista tulkintatapaa. Analogisen tulkintatavan avulla, pyritään selvittämään taloudellisen luotettavuuden määritelmä ja luomaan tälle käsitteelle tunnistettavat tunnusmerkit. Subjektiivisteleologisen tulkinnan kautta, selvitetään lainsäädännön esitöiden kautta, mitä lainsäätäjä on kunkin sovellettavan lain osalta alun perin tarkoittanut.

Tutkielman johtopäätöksenä ilmenee, että taloudellisen luotettavuuden tunnusmerkit muodostuvat osittain tilinpäätösanalyysin liittyvästä käsitteestä, jonka kautta voidaan selvittää yrityksen taloudellista tilaa ja asemaa. Taloudellisen luotettavuuden tai taloudellisen tilan käsitteeseen kytkeytyy kuitenkin merkitysero, jonka mukaan luotettavuuden käsitettä ei voida suoraan yhdistää ainoastaan tilinpäätöksen tietoihin nojautuen. Taloudellisen aseman edellytykset poikkeavat eri toimiloilla ja julkisissa hankinnoissa.