Pääteemana Alvar Aallon entisen TKK:n kokonaiskonseptissa sanotaan olleen ”kampusnurmen", joka alkoi sydänalueesta, johon kuuluivat pääauditorio korotettuine piazzoineen ja ulkoilma-amfiteattereineen (kuvassa taustalla), pääkirjasto (kuvassa vasemmalla) sekä sittemmin ylioppilaskunnan talo. Kampus levisi keskusviheriön ympärillä kukkuloilla, joista entinen kartanonmäki varattiin päärakennukselle (kuvassa taustalla) ja mm. vastapäinen mäki palveluille ja vapaa-ajantoiminnoille. Aallon suunnitelmissa on nähty yhdistyneen sekä anglosaksinen kampus keskusnurmineen ja instituutteineen että välimerellinen perinne kukkuloineen, piazzatoreineen ja marmorin käyttö. Aallon vuoden 1968 asemakaavassa Otaniemen tärkeimpinä avoimina tiloina on mainittu mm. korkeakouluaukio ja kampusnurmi.
Entisen TKK:n päärakennuksen kaakkoispuolelle ryhdyttiin vuonna 1968 rakentamaan uutta kirjastorakennusta, jonka suunnittelutyö oli aloitettu jo 1961. Kuvassa vasemmalle jäävän entisen TKK:n pääkirjaston julkisivussa on käytetty entisen arkkitehtiosaston sisäpihan ulkoseinien tapaan valkeaa marmoria Alvar Aallon puiston puolella.
Alueen puistojen suunnittelussa hyödynnettiin myös muiden kuin Alvar Aallon tai hänen toimistonsa suunnittelijoiden osaamista. Vuonna 1957 Otaniemen hoitokunta tilasi puutarhasuunnittelija Onni Savonlahdelta puistosuunnitelman eli alueen suunnittelun puistometsäksi. Ajan myötä päätökset suunnitelmien toteuttamisesta kuitenkin jätettiin Otaniemen hoitokunnan hallituksessa pöydälle. Suunnitelmat koskivat ilmeisesti vain Otaniemen keskusaluetta, sillä Teekkarikylän puutarhasuunnittelusta vastasi arkkitehti Siren. Lehmuskuja Otaniemen kartanon ajalta on säilytetty ja tunnetaan "Via Polytechnica"-nimellä.