Lapuan Seurahuoneella järjestettiin toinen suuri kansalaiskokous 15. maaliskuuta 1930. Kokous oli virallisesti valtakunnallinen ja muutenkin virallisempi, koska kokous oli sallittu vain muiden järjestöjen ja kansalaiskokousten valtuutetuille. Yleisö pääsi pääsymaksua vastaan parvelle. Puheenjohtajina toimivat Artturi Leinosen lisäksi tehtailija H. A. Koristo Turusta, pankinjohtaja Isak Kaitera Oulusta ja maanviljelysneuvos Aatos Schildt Jyväskylästä. Sihteereinä olivat varatuomari Lauri Halme ja kauhajokelainen konsulentti M. E. Harja. Kokouksen ilmapiiri oli huomattavasti jännittyneempi ja radikalisoitunut marraskuun lopulta. Vaikka liikkeen johtomiehiksi muodostuneet Artturi Leinonen ja Vihtori Kosola korostivat maltillista linjaan, kokouksen kenttäväki oli kyllästynyt poliitikkoihin ja muihin vallanpitäjiin suuntautuen pikkuhiljaa yhä enemmän ulkoparlamentaarisen suoran toiminnan kannalle. Radikaalin linjan johtohenkilöiksi olivat muodostumassa kauppaneuvos Rafael Haarla, Lapuan kirkkoherra K. R. Kares ja jääkärimajuri Gunnar von Hertzen. Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin valistusohjaaja, vapaaherra Lauri Yrjö-Koskinen vaati tekoja valistuksen sijaan, mutta tarkoitti lähinnä tiukempien kommunisminvastaisten lakien säätämistä.

Suoran toiminnan linjaa kannattaneet perustelivat mielipidettään sillä, että "isänmaallinen kapina" oli parempi kuin "isänmaaton laillisuus". He myös perustelivat historiallisilla seikoilla; olivathan jääkäritkin aluksi toimineet vastoin silloista lakia, mutta silti heidän merkityksensä oli ollut Suomelle suuri. Kommunisteiksi tunnettuja kansanedustajia oli eri valiokunnissa, jossa he pääsivät käsiksi myös arkaluontoisiin ja salaisiin maanpuolustusta koskeviin tietoihin. Kokous käsitteli pääasiassa kommunistista lehdistöä, jota ei saatu tukahdutetuksi, koska eduskunnassa sosiaalidemokraatit, RKP ja kommunistit vastustivat painovapauslain rajoituksia. Lapualla ärsytti erityisesti Vaasassa ilmestyvä kommunistinen Työn Ääni (1924–1930), joka julisti ateismia ja maailmanvallankumousta.

Vaikka kokouksen perusteella näytti siltä, että kansanliike oli jo nyt hajoamassa kahtia, kokous pääsi yksimieliseen päätökseen: Päätettiin perustaa kommunismin- ja työmaaterrorinvastainen kansalaisjärjestö, jonka oli tarkoitus koota kattojärjestönä kaikki kommunisminvastaiset tahot. Syntyi yhdistys nimeltään Suomen Lukko, jonka 32-jäsenisen valtuuskunnan koollekutsujaksi valittiin Vihtori Kosola. Myöhemmin Kosolan ehdotuksesta Suomen Lukon puheenjohtajaksi tuli Artturi Leinonen. Talousasioista vastasi Martti Pihkala avustajanaan ylioppilas Mikko Jaskari. Järjestön kotipaikaksi nimettiin Lapua, mutta toimisto sijoitettiin Helsinkiin.

puhumassa Vihtori Kosola