Avalokiteshvara-thangka; maalaus;taulu
Avalokiteshvara-thangka; maalaus;taulu
fyysinen kuvaus: Tiibetinbuddhalainen thangkamaalaus Avalokiteshvara-bodhisattvasta. Maalaus on kiinnitetty brokadikehykseen perinteiseen tapaan ja lisäksi kehystetty myöhemmin länsimaisella kehyksellä.
Keskellä maalausta suuressa koossa kuvattu nelikätinen Avalokiteshvara istuu lootusistuimella. Hahmo on taivuttanut kaksi käsistään rintansa eteen vastakkain pitelemään toiveet toteuttavaa jalokiveä. Kaksi muuta käsivarttaan hän on kohottanut sivuilleen, oikean käden pitelemään rukoushelminauhaa ja vasemman käden pitelemään suuren lootuksenkukan vartta. Hahmolla on yllään koristeellinen, liehukkeinen asu ja runsaasti koruja kaulassaan, korvissaan, käsivarsissaan ja jaloissaan. Vasemmalta olkapäältä rinnan yli laskeutuu kapea, täplikäs turkisasuste. Avalokiteshvaralla on päässään koristeellinen korkea diadeemi, jonka otsalla on kuvattu garuda-lintua muistuttava aihe. Koristeellisen diadeemin lisäksi Avalokiteshvaralla on ohimoillaan lootuksenkukat. Hahmon päätä ympäröi punaisensävyinen suuri sädekehä ja kehoa koristeellinen, suuri sädekehä. Sädekehien yläpuolella on kolme suurta lootuksenkukkaa.
Maalauksen yläosassa on kuvattu kaksi pienikokoista bodhisattvaa lootusistuimillaan. Lootusistuimet kasvavat alempien suurten lootusten ja Avalokiteshvaran sädekehän takaa. Oikeassa laidassa kuvattu hahmo on Shakyamuni Buddha.
Maalauksen kuva-aiheiden taustana on vihreänsäyvinen maisema. Maalauksen alaosassa on aaltoileva vesistö, josta Avalokiteshvaran lootusistuimen varsi nousee. Varren vieressä on kuvattu jalokivikeot ja eläinten sarvia. Muualla maisemassa on kuvattu kukkuloita ja molemmissa alanurkissa pienet puut. Horisontissa on valkoisia vuorenhuippuja. Maalauksen yläosaa taustoittava taivas on harmaansininen. Yläosa kuva-aiheineen on kauttaaltaan koristeltu lootuksenlehvillä.
Maalaus on istutettu ompelemalla ruskeansävyiseen, kahdesta eri silkkikankaasta tehtyyn kaksinkertaiseen brokadikehykseen. Maalauksen yläosassa Avalokiteshvaran sädekehässä ja lootuksenkukassa on tumma likatahra. Myös teoksen muissa osissa on likatahroja.
sisällönkuvailu: Bodhisattvat ovat myötätuntoa säteileviä, valaistuneita olentoja. Avalokiteshvara on myötätunnon bodhisattva, jolla on buddhalaisessa taiteessa kymmeniä ilmenemismuotoja. Hänet on usein kuvattu monipäisenä ja monikätisenä, sillä niiden määrä symboloi hänen kykyään kuulla ja nähdä kärsivien olentojen avunpyynnöt kaikilta olemassaolon tasoilta. Hänellä kuvataan yleensä yksitoista päätä ja näennäisesti tuhat kättä. Yksitoista päätä kattavat kaikki olemassaolon tasot; neljä pääilmansuuntaa, neljä väli-ilmansuuntaa, maailmankaikkeuden yläosan zeniitin ja alaosan nadiirin. Yhdentenätoista ovat bodhisattvan varsinaiset kasvot. Tässä Avalokiteshvara on kuvattu yksikasvoisena ja nelikätisenä.
Avalokiteshvaran rintaansa vasten pitelemä jalokivi on omistajansa altruistiset toiveet toteuttava jalokivi. Lootusistuimen varren vieressä kuvatut kolmen jalokiven keot kuvastavat buddhalaisuuden kolmea henkistä jalokiveä; Buddhaa eli opettajaa, dharmaa eli opetusta ja sanghaa eli yhteisöä.
Teoksessa runsaasti kuvatut lootuksenkukat symboloivat puhtautta ja kieltäymystä. Ne kasvavat soisesta maaperästä mutta ovat tahrattomia. Jumalhahmojen lootusistuin symboloi jumalallista alkuperää, täydellisyyttä ja kokonaisvaltaista kehon, puheen ja mielen puhtautta
Yläoikealla kuvatun Shakyamuni Buddhan nimitys viittaa historialliseen Buddhaan. Buddha muodostaa kädellään bhumisparsha-mudran eli käsieleen, jossa toinen käsi ojentuu alas koskettamaan maata. Ele liittyy legendan kohtaan, jossa syvään meditaatioon vaipunut Buddha pyytää Maata todistamaan valaistumisen aitouden. Legendassa kuvataan, kuinka kuolemanpelkoa edustava Mara-paholainen pyrkii järkyttämään Buddhan meditaatiota ja estämään valaistumisen. Mara lähettää puun alla meditoivan Buddhan eteen ensin vietteleviä naisia ja sitten demonien ja hirviöiden armeijan. Mara asettaa Buddhan eteen tämän oman peilikuvan, sillä viimeinen haaste valaistumisen tiellä on itsestä irti päästäminen. Kun Buddha koskettaa Maata, syvyyksistä nousee kaunis jumalatar, joka kääntää vettä hiuksistaan. Jokainen Buddhan aikaisemmissa elämissään tekemä pyyteetön hyvä teko on yksi vesipisara. Näiden yhdistyessä vettä on niin paljon, että Mara hirviöarmeijoineen huuhtoutuu tulvan mukana pois.
Aineistotyyppi |
---|
Esine |
Organisaatio |
Suomen käsityön museo |
Kokoelma |
Kansainväliset kokoelmat |
Tunniste |
E2582/127 |
Mitat |
kehyksineen
korkeus
78
cm kehyksineen leveys 52,3 cm |
Merkinnät |
merkinnän sijainti: kääntöpuolimerkinnän kuvailu: kehystäjän merkintämerkintä: HAPPOVAPAAT KARTONGITmerkinnän sijainti: kääntöpuolimerkinnän kuvailu: kehystäjän merkintä, neljä riviä erotettu puolipisteillämerkintä: Taide- ja kehysliike; PEKKA KORHONEN; Gummeruksenkatu 3, 40100 Jyväskylä; puh. 941 - 217587 |
Valmistus |
1900-1999 kangas kehystys brokadi silkki maalaus ammattimainen käsityö Perinteistä thangkamaalausta määrittävät tarkat ja yksityiskohtaiset säännöt, jotka pohjaavat buddhalaisuuden pyhiin teksteihin. Tekoprosessiin liittyy myös uskonnollisia rituaaleja. Esimerkiksi työn aloitus- ja lopetuspäivät ajoitetaan astrologisesti suotuisasti. Tilaustyönä toteutetuissa thangkoissa tilaaja esittää toivomuksia thangkan pääasiallisesta kuva-aiheesta tai yksityiskohdistakin. Teos kustomoidaan tilaajan elämäntilanteen ja toiveiden mukaiseksi. Nykyään teoksia tuotetaan runsaasti myös suoraan myyntiin. Perinteisesti thangkat maalataan puukehikkoon kiinnitetylle puuvillakankaalle, jonka molemmat puolet pohjustetaan keitetystä eläimen nahasta ja kalkista sekoitetulla liima-aineella. Pohjustusaineen annetaan kuivua ja sen jälkeen se hiotaan täysin sileäksi joko kuivana tai uudelleen kostutettuna. Thangkoissa käytetään yleensä mineraali- tai kasvivärijauheita, jotka sekoitetaan pohjustamisessakin käytettyyn liimaan. Mineraalivärien, kuten lapis lazulin ja atsuriitin, tai kasvivärien kuten santelipuunpunaisen tai värisaflorin lisäksi käytetään myös aidosta kullasta hierrettyä kultaväriä. Nykyään erityisesti kaupallisessa mielessä valmistetuissa thangkamaalauksissa käytetään tehdasvalmisteisia, keinotekoisia värejä. Myös värienkäytöstä on thangkaperinteessä olemassa tarkkaan säädeltyjä perinteisiä toimintatapoja ja näkemyksiä, esimerkiksi liittyen tiettyjen värien ryhmittelemiseen, sekoittamiseen ja nimeämiseen. Taiteilija piirtää pohjustetulle kankaalle vertikaalisen ja horisontaalisen keskiviivan, joiden ympärille kompositio rakentuu. Keskiviivojen lisäksi piirretään yleensä kaksi kankaan keskipisteessä leikkaavaa diagonaalista viivaa sekä neljä kehysten suuntaista rajaviivaa, joten ratkaisevia sommitteluviivoja on yhteensä kahdeksan. Lisäksi voidaan piirtää muita apuviivoja, jotta kompositio toteutuu oikein. Aiheen luonnos piirretään viivojen ohjaamana, aloittaen keskeisimmästä hahmosta ja sitten sijoitellen muut hahmot oikeassa koossa oikeille paikoilleen. Lopuksi piirretään taustat ja muut yksityiskohdat. Luonnosteluun käytetään perinteisesti hiiltä. Sen jälkeen hiililuonnos vahvistetaan musteella tai maalilla. Luonnostelussa hyväksytään myös sapluunan, rei’ittämismenetelmän tai kuultopaperin käyttö kuvan osien jäljentämisessä, koska tärkeintä on saada mittasuhteet oikein. Maalaaminen aloitetaan yleensä isoja värialueita sisältävistä taustoista, kuten taivaasta ja maisemasta. Maalausvaiheen eri yksityiskohtiin kuten varjostuksiin sekä eri kuva-aiheiden, kuten kasvien, kivien tai lootusistuinten värivalintoihin, ääriviivoihin ja koristereunuksiin on olemassa useita tekniikoita ja taiteilija-, työpaja- tai koulukuntakohtaisia tekotapoja. Yleensä tärkeät ja erityisesti vaaleansävyiset yksityiskohdat, kuten esimerkiksi jumalattaren kasvot, maalataan viimeisenä. Joissakin perinteissä maalin kuivuttua teoksen pinta tasoitetaan varovasti kaapimalla, jotta mineraaleista sekoitettujen värien keskenään hieman vaihteleva koostumus ei erotu pinnan epätasaisuutena. Kaapimisen jälkeen pinta puhdistetaan maalipölystä pienen taikinapallon avulla. Tämän jälkeen lisätään kultaukset, jotka myös kiillotetaan lopuksi erillisellä työkalulla. Viimeinen maalausvaihe on niin kutsuttu ”silmien avaaminen”, jossa kuvatun jumalhahmon kasvonpiirteet ja erityisesti silmät maalataan esiin. Silmien avaamiseen saattaa kuulua myös seremoniallisia menoja. Lopuksi thangka puhdistetaan vielä kerran ja sen kääntöpuolelle tai kuvan hahmojen yhteyteen saatetaan kirjoittaa pyhiä tavuja. Perinteisesti valmis thangkamaalaus leikataan irti maalauskankaasta ja kiinnitetään kangaskehyksiin. Perinteiisesti tärkeimmät teoksen kuva-aihetta määrittävät raamit ovat buddhalaisuuden pyhät tekstit. Teoksen tulee noudattaa tekstien kuvauksia esimerkiksi jumalhahmon ulkoasusta, mittasuhteista, asennosta, väreistä ja tunnusesineistä. Myös ympäristö kuvataan opin mukaisesti. Ikonometria eli oppi mittasuhteista on ratkaisevaa pyhyyden ja autenttisuuden määrittämisessä. Perinteisessä thangkamaalauksessa on käytetty omia mittayksiköitä, joista tärkeimpiä ovat ”pieni” ja ”suuri” mittayksikkö. Yksi suuri mittayksikkö vastaa kahtatoista pientä. Kummallakaan ei ole määriteltyä mitattavaa arvoa, vaan yksikköjen suhde toisiinsa pysyy samana yksittäisen kuvan sisällä. Näiden mittojen avulla on määritelty keskeisten hahmojen, hahmotyyppien, ruumiinosien ja muiden kuvan olennaisten osien mittasuhteet ja suhteutuminen toisiinsa. Virheet mittasuhteissa ja sommittelussa vähentävät suoraan teoksen pyhyyttä ja aiheuttavat huonoa karmaa. Eri koulukunnittain esiintyy kuitenkin hieman vaihtelevia tulkintoja ja pieniä esteettisin perustein tehtyjä sovellutuksia periaatteisiin. Thangkamaalaukset eivät ole tekijänsä luovuuden ilmauksia länsimaisessa mielessä ymmärrettyyn tapaan. Suurimpia maalarimestareita kunnioitetaan ja jotkut heistä ovat kehittäneet omannäköistään maalaustyyliä, mutta yleisesti ottaen thangkat eivät ole henkilökohtaisen luovuuden näyte, eikä niitä esimerkiksi signeerata. Taiteilija toimii ikään kuin pyhyyden välittäjänä ja välineenä maalauksen luomisessa. Teos mielletään enemmänkin tradition kuin yksilön tuottamaksi. Laadukkaimmat thangkat ovat taitavimpien mestareiden tekemiä. Vähemmän laadukkaissa thangkoissa käytetään vaatimattomampia materiaaleja ja ne ovat alan opiskelijoiden tekemiä. Thangkoja tuotetaan myös puhtaasti matkamuistoiksi ja niistä jopa vedostetaan huonolaatuisia kopioita myytäväksi turisteille. Turisteille suunnattujen thangkojen ikonografia ei välttämättä vastaa alkuperäisen perinteen sanelemia sääntöjä. Toisaalta myös paikalliset ja tiibetinbuddhalaisuuden harjoittajat ostavat thangkoja turistimyymälöistä, sillä thangkan aitous ja pyhyys muodostuu ennen kaikkea pyhitysrituaalin ja teoksen käytön myötä. Paikalliset tiibetinbuddhalaisuuden harjoittajat suosivat thangkoissaan kirkkaampia värejä. Hillitymmät sävyt ovat enemmän länsimaisen ostajan mieleen. Mandalat ovat turistien keskuudessa suositumpia kuin jumalhahmojen kuvat. |
Käyttö |
buddhalaisuus
tiibetinbuddhalaisuus
hindulaisuus
tiibetin kulttuurit
nepalin kulttuurit
intian kulttuurit
pyhä esine taideteos Nimitys "thangka" viittaa alun perin kankaalle maalattuihin tiibetiläisiin uskonnollisiin teoksiin, joita kannettiin rullalla mukana matkoilla. Thangkat ovat sekä buddhalaisuuden dokumentatiivisia opinkappaleita, että rituaalisia, pyhiä välineitä harjoitukseen. Niitä käytetään meditaatiossa, visualisointiharjoituksissa, initaatioissa ja jokapäiväisessä buddhalaisuuden harjoittamisessa ja siihen liittyvässä palvonnassa. Lisäksi thangkojen buddhiin ja jumalhahmoihin suunnataan kansanomaisia, inhimillisiä toiveita suojeluksesta tai siunauksesta. Buddhalaisen filosofian keskeinen käsite on tyhjyys, eräänlainen olemuksettomuus. Ajatus ei tarkoita konkreettista tyhjyyttä tai olemattomuutta, vaan kaikkien todellisuuden ilmiöiden pysymättömyyttä ja muutoksenalaisuutta. Pysymättömyys antaa sijaa todellisuuden loppumattomille, fantastisille ilmenemismuodoille. Thangkojen rikas ja runsas kuvamaailma heijastaakin elämän ja olemassaolon monimuotoisuutta ja suurenmoisuutta lukemattomissa erilaisissa mahdollisissa ilmentymisen muodoissaan. Myös jumalhahmojen kuvat ovat eräänlaisia ilmentymiä ja näkyväksi tehtyjä kuvauksia suuremmasta totuudesta, eikä niiden kuvaamia jumalhahmoja mielletä konkreettisiksi tai paikallaan pysyviksi entiteeteiksi. Myös thangkamaalausten buddhilla ja jumalhahmojen kuvilla on ilmeisimmän tulkinnan eli esittävän kuvauksen taakse piiloutuvia syvempiä tarkoituksia. Jumalankuvien avulla voidaan esimerkiksi häivyttää kärsimystä aiheuttavaa dualistista havainnon ja ajattelun tapaa, jossa ”minä” ja ”muut” sekä subjekti ja objekti erotellaan toisistaan. Jumalmeditaatiossa käytetään apuna jumalhahmoista thangkaa, jonka jumalankuvaan meditoija pyrkii samaistumaan ja tulemaan yhdeksi jumaluuden kanssa. Dualismin ylittäminen mahdollistaa transsendentin tavoittelun. Jumalhahmoja voi myös tulkita olemassaolon eritasoisina tapoina tai valaistuneen mielen erilaisina aspekteina. Toisaalta jumalankuvia palvotaan ja rukoillaan sekä jumalhahmoisia thangkoja pidetään siunausta tuottavina pyhinä esineinä. Oppi ja tulkintatapa mukautuvat käyttäjänsä tarpeisiin. |
Aiheet |
Luokitus |
vihreä (väri)
harmaa (väri)
vaaleansininen (väri)
oranssi (väri)
valkoinen (väri)
vaaleanpunainen (väri)
|