Asutuksen keskittyminen kaupunkeihin ja muihin suuriin taajamiin on ollut Suomen yhdyskuntarakenteen keskeisimpiä kehityssuuntia. Samalla haja-asutusalueiden väestömäärä on vähentynyt voimakkaasti. Haja-asutusalueiden väestökehitys on kuitenkin selkeästi eriytynyt kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Kasvavat haja-asutusalueet löytyvät aiempaa selvemmin vain suurten kaupunkiseutujen ympäriltä, joissa kasvu ulottuu yhä kauemmaksi. Pienempien kaupunkiseutujen ympärillä haja-asutusalueen väestökehitys on useimmiten negatiivista heti taajaman rajalta alkaen. Seurantaraportissa tarkastellaan kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutuksen väestömuutoksia Suomen 28 suurimmalla työssäkäyntialueella ajanjaksolla 1980–2005. Haja-asutusta on tarkasteltu suhteessa kaupunkiseudun keskukseen etäisyysvyöhykkeiden avulla. Selvityksen tärkeänä tuloksena muodostuu kuva haja-asutusalueiden erilaisesta kehityksestä maan eri osissa sekä työssäkäyntialueiden sisällä. Raportissa esitetään miten eri alueiden erilainen väestökehitys heijastuu kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutusalueen väestömuutoksiin. Toisaalta havaitaan rakenteen hajautuminen haja-asutusalueelle kasvukeskusten ympärillä ja toisaalta autioituva haja-asutusalue kauempana kasvukeskuksista. Raportin tiedot on saatu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä kehittämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR), joka perustuu pääosin Tilastokeskuksen tuottamiin valtakunnallisiin koordinaattipohjaisiin paikkatietoihin.