Asunnottomuus on ongelma nyky-yhteiskunnassa ja vapautuvien vankien keskuudessa tämä on hyvin yleinen problematiikka. Tutkimus osoittaa, että vapautuminen ja integroi-tuminen takaisin yhteiskuntaan on haastavaa. Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää miten vapautuvia vankeja voidaan tukea itsenäiseen asumiseen ja sitä kautta välttää asunnotto-muutta. Teos on kirjallisuustutkimus ja tutkin kolmea projektia Suomesta joilla on teema-na vapautuvat vangit ja asunnottomuus. Tutkimuskysymykset ovat: Minkä tyyppisillä tukitoimenpiteillä voi auttaa vapautuvia vankeja itsenäiseen asumiseen? ja Missä vaihees-sa asumisprosessia kohdennetaan tukitoimia? Teoreettinen viitekehys koostuu sosiaalises-ta muutostyöstä, inkluusiosta ja aikuissosiaalityöstä. Analyysi tehtiin sisältöanalyysin avulla. Tulokset käsittelevät tukitoimenpiteitä vapautuville vangeille, jotka ovat aloitta-massa itsenäisen asumisen ja osoittavat että, tuki on intensiivisintä asumisprosessin alussa. Tulokset ovat jaettu neljään erityyppisiin ryhmiin. Nämä ovat: Hallinnollinen, käytännöl-linen ja ihmissuhteisiin perustuva tuki, sekä kontrolli tukena. Hallinnollinen tuki sisältää kartoituksen, suunnittelun ja asiantuntemuksen. Käytännöllisellä tuella tarkoitetaan tuki-asuntoa, asumisen tukea, taitojen harjoittelua ja kuntoutusta. Ihmissuhteisiin perustuva tuki käsittää yhteistyötä, yhteisöä, vertaistukea ja tukihenkilöitä. Kontrolli tukena tarkoi-tetaan valvottua koevapautta ja valvontaa. Tukitoimet vapautuville vangeille tarvitaan asumisprosessin alussa, mutta vähennetään ajan myötä itsenäisen asumisen mahdollista-miseksi. Ihmissuhteisiin perustuva tuki tarvitaan koko asumisprosessissa.