Opinnäytetyöni toimeksiantaja oli Auta Lasta ry ja kehittämiskohteena kotiin annettava perhehoito.

Opinnäytetyöni tehtävänä oli tarkastella kyselytutkimuksen avulla kotiin annettavaa perhehoitoa yhtenä osana lapsiperhepalveluiden tukitoimia. Tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia asiakasperheitä osavuorokautisella perhehoidolla tuetaan ja minkälaisen tuen heitä koetaan auttavan. Tavoitteenani oli selvittää, voiko kotiin annettava perhehoito täyttää kunnallisten perhepalveluiden jättämiä aukkoja sosiaalihuollossa ja mitkä ovat ne toimet, millä aukot täyttyvät. Tavoitteenani oli antaa Auta Lasta ry:lle mahdollisuus kehittää kotiin annettavaa perhehoitoa palvelumuotona.

Opinnäytetyöni tutkimusmenetelmä oli empiirinen ja kvalitatiivinen, mutta siinä oli piirteitä kvantitatiivisesta tutkimusmenetelmästä. Hankin aineistoa kyselylomakkeilla, jotka suunnattiin sosiaalityöntekijöille, perhehoitajille ja kotiin annettavan perhehoidon asiakkaille. Kyselyt sisälsivät sekä avoimia, että monivalintakysymyksiä. Muodostin asiakkaiden kyselystä puolistrukturoidun monivalintakyselyn, joka sisälsi kuusi avointa ja yhden monivalintakysymyksen. Perhehoitajien kysely sisälsi yksitoista avointa ja yhden monivalintakysymyksen. Sosiaalityöntekijöille tehty kysely sisälsi neljä avointa ja kaksi monivalintakysymystä. Kyselylomakkeiden lisäksi käytin aineistona kotiin annettavan perhehoidon tuottamia videohaastatteluja, joissa haastateltiin sekä asiakasperheitä, että perhehoitajia. Haastattelin myös kotiin annettavan perhehoidon yhteyspäällikköä ja kehittäjäsosiaalityöntekijää kotiin annettavan perhehoidon tietoperustaa varten.

Opinnäytetyöni kyselyiden ja haastatteluiden vastausten perusteella vertaistuellisuus, joustavuus, semi-professionaalisuus ja ihmissuhdeperustaisuus ovat avaintekijöitä siihen, että kotiin annettava perhehoito voi löytää jalansijaa lapsiperhepalveluissa. Tuloksista kävi ilmi, että palvelulla tuetaan esimerkiksi uupuneita vanhempia, jotka eivät tule toimeen ilman ulkopuolista apua. Kotiin annettavan perhehoidon järjestämisestä vastaavien sosiaalityöntekijöiden huolena oli perhehoitajien koulutuksen ja työssä jaksamisen riittävyys.