Arpalahti-Kolu, Jaana. Maahanmuuttajataustaisten asunnottomuus perheen ja lapsen näkökulmasta. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2014, 63 s. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + lastantarhanopettajan kelpoisuus.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää maahanmuuttajataustaisten asunnottomuutta ja asunto-ongelmia sekä perheen ja lasten hyvinvointia asunnottomuudessa. Teoreettisena viitekehyksenä huomioitiin kansainvälinen, yhteiskunnallinen ja yksilöllinen taso.

Aineistona käytettiin haastattelumateriaalia ja turvakodilla käytyjä keskusteluja sekä aiemmin tehtyjä tutkimuksia asunnottomuudesta ja huono-osaisuudesta. Selvitettiin myös päiväkodin merkitystä varhaislapsuudessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin case-tutkimusta ja teemahaastattelua. Tulokset kerättiin aihepiireittäin ja analysointiin kvalitatiivisella menetelmällä.

Haastatteluista ilmeni, että maahanmuuttajat asuvat hyvin ahtaasti. Perheet ovat suuria. Heidän on vaikea noudattaa uskonnon ja kulttuurin vaatimia elämäntapoja. Päiväkodilla lapset oppivat hyvin suomea ja saavat ystäviä. Heillä on myös harrastuksia. Vanhemmat pyrkivät ottamaan osaa myös päiväkodin arkeen. Useat haastateltavat opiskelivat suomenkieltä tai ammattia varten. Kotiäitien tilanne oli vaikea. Heidän suomenkielen taitonsa oli heikko. He toivoivat, että naapurustossa asuisi samaan etniseen ryhmään kuuluvia, jotta heillä olisi ystäviä. Hei eivät halua olla yksin. Haastateltavat toivoivat myös muuta tukea kuin rahaa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajien asema Suomessa on paljon parempi kuin monissa muissa maissa. Maahanmuuttajilla olisi vielä toiveita ja unelmia. Yhteiskunnalla on vielä parannettavaa maahanmuuttajien asuttamisen suhteen.

Avainsanat: asunnottomuus, maahanmuuttaja, hyvinvointi, varhaislapsuus, kiintymys-suhde, kulttuuri, uskonto, sosiaaliset taidot