Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää lukijalle, mitä sotilaallinen kriisinhallinta käytännössä tarkoittaa Suomen kannalta, miten Suomi päättää osallistumisestaan kriisinhallintatehtävään ja mikä on tasavallan presidentin rooli kriisinhallinnasta päätettäessä. Opinnäytetyön tutkimusosassa selvitetään, miten Suomen valtakunnalliset vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt sekä toisaalta suomalaiset rauhanyhdistykset suhtautuvat sotilaalliseen kriisinhallintaan ja siihen liittyviin tällä hetkellä pinnalla oleviin turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Erityishuomion saa tasavallan presidentin asema ja toimivalta ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Sotilaallisella kriisinhallinnalla tarkoitetaan sotilaallisin keinoin ja sotilaallisesti järjestetyllä organisaatiolla toteutettavia kansainvälisiä kriisinhallintatehtäviä. Kriisinhallinnan tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen, humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen sekä siviiliväestön suojaaminen. Keinoja ovat mm. joukkojen ennaltaehkäisevä ryhmittäminen, sotilastarkkailijaoperaatiot, konfliktin osapuolten hyväksymän sopimuksen toimeenpanon valvonta sekä rauhan palauttaminen. Suomi osallistuu kriisinhallintatehtäviin lähettämällä sotilaita EU:n nopean toiminnan taisteluosastoihin.

Kriisinhallintaoperaatioon osallistuminen on perustuslain kannalta aina poliittisen harkinnan ja päätöksenteon piiriin kuuluva asia, koska siinä yhdistyvät toimivaltakysymykset, ulkopolitiikka, maan sisäiseen päätöksentekoon liittyvät seikat sekä turvallisuuspolitiikka. Suomessa kriisinhallintaa koskevaan päätöksentekoon osallistuvat tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta.

Perustuslain mukaan tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, joten presidentin toimivaltaan kuuluu myös rauhanturvaamisorganisaatio. Päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan tekee tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena Webropol-kyselynä keväällä 2009. Maanpuolustusjärjestöjen kanta Suomen osallistumiseen sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin oli myönteinen, rauhanyhdistysten kanta taas kielteinen tai varauksellinen. Sotilaallista liittoutumista sekä kannatettiin että vastustettiin jyrkästi. Maailmanlaajuiset turvallisuusuhat tuntuivat olevan pikemminkin ei-sotilaallisia: ilmastonmuutos, talouskriisi, kansainvälinen rikollisuus.