Tutkimuksen tavoitteena on analysoida ja selvittää Viking Linen ja Silja Linen väliseen kilpailuun liittyviä ilmiöitä, jotka vaikuttavat varustamojen strategioihin ja taktiikoihin sekä edelleen itse kilpailuun. Tutkimus siis kartoittaa, miten Helsinki–Tukholma–reitillä 2000-luvulla varustamojen strategiset päätökset vaikuttavat risteilymatkustajaliikenteen kilpailuun ja miten risteilymatkustajaliikenteen kilpailu puolestaan vaikuttaa varustamojen suuntaus- ja kilpailustrategioihin sekä markkinoinnin kilpailukeinojen käyttöön. Tutkimusmenetelmänä käytetään teorian peilaamista käytännön esimerkkiin, eli tutkimuksessa analysoidaan ja arvioidaan, miten käytäntö ilmenee teorian valossa. Tämän pohjalta on vedetty johtopäätökset, jotka ratkaisevat tutkimuksen alaongelmat. Tutkimuksessa ratkaistut alaongelmat antavat vastauksen tutkimuksen pääongelmaan.

Viking Linen ja Silja Linen erilaiset strategiset päätökset vaikuttavat kilpailuun siten, että varsinaista hintasotaa ei pääse syttymään. Lisäksi varustamojen painotukset markkinoinnin kilpailukeinojen käytössä eroavat toisistaan. Viking Line on erilaistunut hintajohtajaksi laadun kustannuksella, ja Silja Line on puolestaan erilaistunut laatujohtajaksi hinnan kustannuksella. Koska kilpailu käydään kahden hyvin erilaisen brändin kesken, kumpikin varustamo pyrkii lunastamaan brändi-lupauksensa kilpailijaansa paremmin, ja tuottamaan asiakkailleen kilpailijaansa nähden enemmän arvoa ja hyötyjä suhteessa maksettavaan hintaan. Viking Linen toteuttaa liiketoiminnassaan kasvustrategiaa. Sen tarkoituksena on hinnalla operoimalla ja erinomaisen hintalaatusuhteen tavoittelulla vallata Silja Linen markkinaosuuksia. Silja Line puolestaan toteuttaa kannattavuusstrategiaa, minkä tavoitteena on optimaalisen kannattavuuden aikaansaaminen markkinaosuuksia menettämättä ja kysyntää heikentämättä. Sekä Viking Linen että Silja Linen kilpailustrategiana on erilaistamisstrategia. Varustamot pyrkivät erilaistumaan toisiinsa nähden niin toiminnallisella, mielikuvallisella kuin myös strategisella tasolla, ja siten saavuttamaan kilpailukykyä sekä -etua. Varustamojen kustannusrakenne on suhteessa samaa tasoa, jonka vuoksi hintaero näiden kilpailijoiden välillä muodostuu tuotettavien palvelujen eriarvoisesta laadusta.

Viking Linen ja Silja Linen tulee säilyttää nykyiset suuntaus- ja kilpailustrategiansa, sillä kummankin resurssit ylläpitää kilpailukykyään perustuvat täysin näiden asemoitumisen ja erilaistumisen lisäksi kyseisten strategioiden toteuttamiselle. Tulevaisuudessa varustamojen olisi toimintaedellytystensä varmistamiseksi siirrettävä aluksensa liikennöimään jonkin kustannuksiltaan Suomea edullisemman maan lipun alle. Varustamojen heikko kannattavuus sekä suuret kustannukset tuottoihin nähden kiristävät varustamojen tehokkuustavoitteet äärimmilleen, minkä seurauksena matkustajille koituva arvo ja hinta-laatusuhde heikkenevät. Heikko kannattavuus ja alhaiset tuotot pitävät hinnat kohtuullisella tasolla, joten kireästä kilpailusta huolimatta hintojen laskua ei ole odotettavissa. Toisaalta kireä kilpailu pitää hinnat myös kurissa, jolloin ne eivät pääse kohtuuttomasti kasvamaan. Varustamot joutuvat myös jatkuvasti kehittämään tuotteitaan kilpailukykynsä säilyttämiseksi. Tästä koituu asiakkaille hyötyjä, sillä mikäli varustamojen kannattavuus olisi erinomainen ja kilpailu vähäistä, varustamot eivät välttämättä joutuisi panostamaan tuotekehittelyyn tai asiakkuuksien hallintaan niin paljoa, kuin nykytilanteessa.