Raportissa esitellään opiskelijoiden kokemuksia Dopin-projektin toteuttamasta datanomien muuntokoulutuksesta IT-tradenomiksi. Koulutusta toteutettiin Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun, Helia tietojenkäsittelyn koulutusohjelman, opiskelijoiden ja heidän työnantajiensa yhteistyönä vuosina 2002 – 2006. Dopinin toteuttaman muuntokoulutuksen lähtökohtana oli työelämän ja ammattikorkeakoulun yhteistyö IT-tradenomin asiantuntijuuden paikantamisessa sekä opiskelijoiden osaamisen tunnistamisessa. Tavoitteena on ollut myös hyödyntää tutkinnon suorittamisessa monipuolisesti opiskelijoiden työssä ja työstä oppimista.

Opiskelijoiden kokemuksia Dopinissa toteutuneesta osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta on selvitetty kevään 2006 aikana toteutettujen haastattelujen avulla. Tulkinnat haastatteluaineistosta on tiivistetty kahteen kuvitteelliseen opiskelijaprofiiliin; Sasu Suoritusorientaatioon ja Kaisa Kehittämisorientaatioon. Opiskelijaprofiilien väliset erot kiteytyvät opintoihin osallistumisen syihin ja opintojen ohjausprosessien odotuksiin.Sasun tavoitteena Dopinissa oli ensisijaisesti tutkinto ja hän odotti opettajaltaan selviä neuvoja ja ohjeita siitä, mitä opintekoja tekemällä opinnot saa sujuvasti päätökseen. Kaisa puolestaan tavoitteli ensisijaisesti Dopinissa oman osaamisensa laaja-alaista kehittymistä ja odotti opettajaltaan erityisesti opiskeltaviin substansseihin liittyvää korkeatasoista asiantuntijaohjausta.

Opiskelijoiden kokemuksia tulkiten voidaan todeta, että osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen edellyttävät myös opiskelijalta aktiivisuutta. Dopinin kaltaiset työssä ja työstä oppimista hyödyntävät opinnot sopivat erityisen hyvin opiskelijoille, joilla on motivaatio kehittää omaa asiantuntijuuttaan itseohjautuvasti teoreettista tietoa omaan työhön soveltaen.Opiskelijalla tulisi olla oppimaan oppimisen ja oman osaamisen arvioinnin valmiuksia. Jotta ylipäätänsä osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen olisivat mahdollisia, tulisi opiskelijalla olla käsitys siitä, mitä kompetensseja tutkinnoissa tavoitellaan sekä näkemystä omasta osaamisestaan. Opiskelijalla tulisi myös olla halua tuoda omaa osaamistaan aktiivisesti tunnustettavaksi. Ohjaukselta tällaisen opiskelijan kohdalla edellytetään kattavaa eri alojen sisältöihin liittyvää asiantuntijaohjausta ja jopa eri substansseihin liittyvää konsultaatiota.

Jos opiskelijan motiivina on tutkinnon suorittaminen, niin vaarana on opiskelijan turhautuminen siihen, että opinnoissa ei ole valmista opiskelupolkua suunniteltuna. Turhautumista aiheuttaa myös se, että ohjaaja ei sano, mitä opintojaksoja suorittamalla opinnot saa vietyä loppuun. Opiskelija edellyttää tällöin opettajalta erityisesti opiskeluprosessien ohjausta. Keskeinen kipupiste opiskelijalle on oppia arvioimaan omaa päivittäistä työtään ja omaa osaamistaan suhteessa tutkinnon edellyttämiin kompetensseihin. Vain tämän reflektion avulla opiskelijalla on mahdollisuus kyetä paikantamaan esimerkiksi teorioiden sovellusarvoa omassa työssä ja kehittymisessään. Ammattikorkeakoulujen tutkintotavoitteisen opiskelun näkökulmasta tässä tilanteessa opiskelijan kykyä itsereflektioon tulisi erityisesti tukea. Parhaimmillaan tämä tuki käytännössä tarkoittaisi opiskelijan, hänen esimiehensä ja opettajansa yhteisiä ohjauskeskusteluja.

Dopinin kokemukset osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen haasteesta aikuisten ammattikorkeakoulujen tutkintotavoitteisissa opinnoissa ovat arvokasta tietoa korkeakoulujen opetustoiminnan kehittäjille.