Ansarijauhiainen on yksi vaikeimmista tuhohyönteisistä kasvihuonevihanneksilla Suomessa. Opinnäytetyön toimeksiantaja halusi tutkia tehokkaampia menetelmiä ansarijauhiaisen biologiseen torjuntaan väliistutetulla kasvihuonekurkulla. Tuholaisongelmat ovat väli-istutetulla kasvustolla yleensä vaikeampia kuin viljelytaukoja sisältävässä viljelyssä. Tuotantokasvihuoneessa tehtyjen käytännön kokeiden avulla pyrittiin löytämään toimivia ja kustannustehokkaita levitysmenetelmiä Amblyseius swirskii –petopunkille. Mukana kokeessa olivat myös Amblyseius montdorensis –petopunkkipussit. Yhteensä kokeessa oli neljä erilaista torjuntaeliökäsittelyä. Aikuisten ansarijauhiaisten ja petopunkkien lukumäärä laskettiin kurkun ylälehdiltä. Laskennoista saatujen materiaalien sekä kasvinsuojelukirjanpidon avulla tutkittiin biologisen torjunnan tehoa ja myöhemmin tarvittujen torjunta-aineiden vaikutusta sekä ansarijauhiaisiin että petopunkkeihin. Koska A. swirskii ja A. montdorensis –petopunkit ovat vielä melko uusi kaupallinen hyötyeliöryhmä, niitä käsittelevää kirjallisuutta ei juuri ole saatavilla. Biologisia torjuntaeliöitä tuottavat suuret ulkomaiset yritykset ovat julkaisseet jonkun verran tietoa niiden käytöstä ja käyttäytymisestä. Amblyseius swirskii –petopunkit toimivat ansarijauhiaisen torjunnassa, mutta koealueella oli osittain liian suuri ansarijauhiaiskanta, jonka torjunta ei ollut mahdollista pelkästään petopunkkeja käyttäen. Biologisen torjunnan onnistumiselle on esitetty kynnysarvo ansarijauhiaisten määrässä. Merkittäviä eroja eri levitysmenetelmien välillä ei kokeen tuloksissa ole. Myös peto- ja saaliseläinten populaatioiden koon vaikutusta toisiinsa voi tarkastella kokeen tuloksista.