Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää ortodoksisen kristinoppileirillä toteutetun viittomakielen tulkkauksen haasteita, kun tulkinkäyttäjä on sisäkorvaistutetta käyttävä nuori henkilö. Työ on kvalitatiivinen tapaustutkimus eikä se ole yleistettävissä. Työn tilaaja on Helsingin ortodoksisen seurakunnan kasvatustoimen yksikkö. Tilaaja hyötyy opinnäytetyöstä esimerkiksi perehdyttäessä kristinoppileirin työntekijöitä tulevaisuudessa mahdollisissa vastaavissa integraatiotilanteissa. Opinnäytetyö on hyödyllinen viittomakielialalle pohdittaessa erilaisia tulkkausmenetelmiä sisäkorvaistutetta käyttävälle nuorelle. Lisäksi työtä voi hyödyntää eräänlaisena valmistautumismateriaalina vastaavaan tilanteeseen.

Tutkimuksen aineistoa kerättiin laadullisen tutkimuksen menetelmin videoimalla ja haastattelemalla tulkinkäyttäjää sekä tällä kristinoppileirillä ollutta kahta tulkkia. Tutkimusmenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja diskurssianalyysiä sekä Gilen kapasiteettimallia. Tulkkaustilanteet eroteltiin kolmeen leirin keskeiseen tilanteeseen, leirikirkkoon, oppitunteihin ja ryhmäkeskusteluihin, joita analysoimalla ja yhdistämällä leirillä tehtyihin havainnointeihin saatiin tulokseksi kolme haastavaa tekijää. Nämä tekijät liittyivät sisäkorvaistutetta käyttävään nuoreen tulkkauksen vastaanottajana sekä uuteen termistöön, jolle ei ole kiinteitä kirkollisia käännöksiä.

Tulokset osoittavat, että tässä tapaustutkimuksessa tulkinkäyttäjän kommunikaation vastaanottotapojen moninaisuus koettiin tulkkauksen näkökulmasta haastavaksi. Myös lukuisat ortodoksiset termit ja kirkollisten käännösten puuttuminen koettiin haastavana.