Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella suomalaisten nuorten sekä ikääntyneiden digitaalisen median käyttöä. Johtuen median monimuotoisuudesta ja sen laajasta käsitteisyydestä on mediankäyttö rajattu koskemaan sosiaalista mediaa, sekä digitaalisen median palveluita. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa nuorten ja iäkkäiden mediankäyttötottumuksia ja taitoja. Lopputulosta käytetään Mediakasvatuskeskus Metkan KYME (Kulttuurisensitiivinen monisukupolvinen mediakasvatus) mediakasvatushankkeessa. Kerätyn tiedon perusteella luodaan pohja nuorille ja iäkkäille järjestettäviin työpajoihin.

Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin asiantuntijahaastatteluilla sekä aineistoanalyysin avulla. Haastateltavina oli neljä mediakasvatusalan järjestöissä työskentelevää ammattilaista. Kaksi nuorisoon, ja kaksi iäkkäisiin liittyen. Aineistoanalyysi käsitteli suuren joukon mediakasvatukseen ja kohderyhmien median käyttöön liittyviä tutkimuksia ja artikkeleita, joista poimittiin opinnäytetyöhön relevanteimmat asiat.

Lopputuloksena selvisi, että sekä nuorten että ikääntyneiden ryhmät eivät ole mediankäyttötaitojen ja tapojen suhteen yhteneväisiä. Nuorten ryhmä on ikääntyneitä huomattavasti aktiivisempi, mutta sen sisällä on suuria eroja sosiaalisen median käytössä. Ikääntyneiden ryhmässä jako on paljon käyttäneet tai ei lainkaan käyttäneet. Ei siis voida sanoa, että nuoret ovat taitavia digitaalisen median käyttäjiä, ja ikääntyneiden mediataidot olemattomat. Kummankin ryhmän digitaalisen median käyttöön vaikuttavat vahvasti omat kokemukset, ympäristön luoma paine, ja ennakkoluulot. Suurimmaksi haasteeksi kummassakin ryhmässä muodostui kriittinen medialukutaito.

Tutkimus antoi ideoita digitaalisen median käyttöön liittyvälle avoimelle keskustelulle. Internetin käytöstä ja sen sisällöistä tulisi puhua avoimesti niin hyvässä kuin pahassa. Tämä antaisi enemmän näkökulmia ja tietoa kaikille osapuolille. Ikäryhmien erilaiset mediankäyttötavat antoivat myös ideoita erilaisille työpajoille.