Lasten kuntoutus on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, sairauskeskeisestä ajattelumallista toiminnalliseksi harjoitteluksi. Lasten kuntoutus on osa lapsen, hänen perheen ja lähiyhteisön arkea, ja se tulisi sovittaa yhteen lapsen kasvatuksen ja opetuksen kanssa. Vaikka lasten kuntoutus on muuttunut 2000-luvulla perhekeskeiseksi, vanhemmat eivät vieläkään ole tasavertaisia kumppaneita lapsen kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuntoutusta saavan lapsen vanhempien kokemuksia perhekeskeisen työskentelyn toteutumisesta lapsen kuntoutusprosessin aikana. Opinnäytetyössä vanhempien kokemuksien aineistonhankintamenetelmänä oli kirjallisuuskatsaus. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulosten mukaan kuntoutusta saavan lapsen vanhemmat kannattivat tiivistä yhteistyötä ammattilaisten kanssa. Kuntoutusta saavan lapsen vanhempien tulisi saada ammattilaisilta riittävästi tietoa ja ohjausta lapsen sairaudesta tai vammasta, kuntoutuksen tavoitteiden asettamisesta, sekä kuntoutusmahdollisuuksista.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että moniammatillista yhteistyötä eri tahojen välillä tulisi lisätä. Tiivis moniammatillinen yhteistyö parantaisi sekä lapsen että perheen yksilöllisen tilanteen ja tarpeen huomioimista. Tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmat kantoivat vastuun lapsen kuntoutuksen koordinoinnista. Vanhempien vastuuta kuntoutuksen koordinoinnissa voitaisiin vähentää, nimeämällä lapselle ja perheelle kuntoutus- tai palveluohjaaja.