Uudet opetussuunnitelmat ovat tuomassa kuulonvaraista musisointia myös taidemusiikin kenttään. Pedagogisen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä kuulonvarainen musisointi on ja voisiko sitä hyödyntää enemmän taidemusiikin opetuksessa. Pedagogisen opinnäytetyön tutkimusongelmat ovat seuraavat: 1. Mitä keinoja on olemassa korvakuulolta musisointiin? 2. Voiko taidemusiikkia opettaa kuulonvaraisesti? Työssä tarkastellaan kuulonvaraisen musisoinnin käyttöä eri musiikinlajien keskuudessa ja eräiden musiikkikasvatussuuntausten parissa. Työssä tutustutaan myös kokemuksiin musiikin korvakuuloopetuksesta ja tarkastellaan uusia opetussuunnitelmia ja tasosuoritusohjeita kuulonvaraisen musiikinopetuksen näkökulmasta. Työn empiiriseen osaan haastateltiin kahta kanteleensoiton opettajina toimivaa musiikin maisteria. Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen menetelmänä oli teemahaastattelun tapaan toteutettu asiantuntijahaastattelu. Eri musiikkikasvatussuuntauksissa korvakuulolta soittamista on opetettu esimerkiksi laulamisen, sisäisen kuuntelemisen, matkimisen, toistamisen ja improvisoinnin keinoin. Myös musiikillisen muistin ja rytmiikan kehittäminen ovat tärkeitä kuulonvaraisessa musiikinopetuksessa. Korvakuulosoitto ja -laulu kehittävät kuulonvaraista erottelukykyä, keskittymiskykyä ja muistia. Kuulonvarainen musisointi asettaa myös haasteita: se vaatii rohkeutta irrottautua nuoteista ja heittäytyä musiikin luovaan tekemiseen. Kirjallisuuden ja haastattelujen perusteella voidaan todeta, että kuulonvarainen musisointi sopii varsin hyvin myös taidemusiikin opiskelumuodoksi. Nykyiset valtakunnalliset suositukset musiikin vuorovaikutuksellisuudesta sekä improvisoinnista ja oman musiikin tekemisestä sopivat toteutettaviksi paremmin korvakuulolta kuin nuottilähtöisesti.