Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää alle kolmevuotiaiden lasten toimintaterapian sisältöä aistitiedon käsittelyn häiriöihin liittyen. Näkökulmina työssä oli varhaisen intervention toteutusperiaatteet sekä aistitiedon käsittelyn häiriöiden erityispiirteet alle kolmevuotiailla lapsilla. Näiden periaatteiden toteutumista käytännön toimintaterapiatyössä selvitettiin haastattelututkimuksella, jossa haastateltiin kolmea pienten lasten kanssa työskennellyttä toimintaterapeuttia. Opinnäytetyön tietoperusta kerättiin pääosin ulkomaisista julkaisuista ja tutkimusartikkeleista. Aistitiedon käsittelyn häiriöitä (SPD) kuvattiin Millerin työryhmän ehdottamaan diagnoosiluokitukseen perustuen, jossa aistitiedon käsittelyn häiriö on jaettu kolmeen pääluokkaan. Varhaisen intervention teoriasta opinnäytetyössä käsiteltiin yhteistyötä perheiden kanssa, luonnollisissa ympäristöissä toimimista sekä moniammatillista työskentelyä.

Haastattelututkimuksen tuloksena opinnäytetyössä kuvattiin teoriasta nousseiden teemojen mukaisesti alle kolmevuotiaiden lasten toimintaterapiainterventiota. Tärkeäksi tekijäksi nousi tarve saada toimintaterapeuttista osaamista osaksi pienten lasten ja heidän perheiden palvelu- ja tukiverkostoa, jotta aistitiedon käsittelyn häiriöiden varhainen tunnistaminen mahdollistuisi. Häiriön varhainen tunnistaminen mahdollisti vaikuttavan terapiaintervention toteutumisen sekä vanhempien tietoisuuden tukemisen. Vanhempien lisääntyneellä ymmärryksellä aistitiedon käsittelyn häiriöitä kohtaan oli käytöshäiriöitä ja haitallisia vuorovaikutusmalleja ennaltaehkäisevä vaikutus. Toisaalta vanhempien aktiivisella osallistumisella terapiainterventioon oli mahdollista vaikuttaa heidän kykyynsä tukea lasta kehittymään, jolloin terapiasta riippumaton ja näin ollen pysyvä muutos oli mahdollista saavuttaa. Luonnollisissa ympäristöissä toteutetuiden terapiainterventioiden seurauksena vanhempien kyky soveltaa terapeutin suosittelemia toimintoja tai leikkejä perheen arkitoimintoihin parani. Tutkimuksen tuloksena todettiin myös, että nykyinen systeemi, jossa terapiat toteutuvat kerran viikossa tunnin kerrallaan, ei parhaalla mahdollisella tavalla tue toimintaterapeuttien mahdollisuuksia toimia lapsen ja perheen luonnollisissa ympäristöissä.