Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli ymmärtää, millä tavalla urheilupsykologian psyykkisen valmennuksen menetelmät voivat hyödyttää musiikkipedagogeja hyvinvoivien ja itseohjautuvien oppilaiden kasvattamisessa. Tavoitteena oli löytää urheilupsykologian kirjallisuudesta näkökulmia ja menetelmiä, joita voidaan hyödyntää ja soveltaa musiikkipedagogin työssä.
Viitekehyksenä käytettiin Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoriaa sekä musiikkikasvatukseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Aineistona käytettiin neljää urheilupsykologiaa ja psyykkistä hyvinvointia ja psyykkisen valmennuksen menetelmiä käsittelevää teosta. Itseohjautuvuusteoria käsittelee ihmisen motivaatiota, hyvinvointia ja psykologisia perustarpeita. Se pohjautuu kolmeen ihmisen kokemaa onnellisuutta selittävään psykologiseen perustarpeeseen: omaehtoisuuteen, kyvykkyyden kokemukseen ja yhteisöllisyyteen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että psyykkisen valmennuksen menetelmien avulla itseohjautuvuutta eli sisäistä motivaatiota voidaan kehittää tukemalla itseluottamuksen kehittymistä. Itseluottamus vaikuttaa monin tavoin oppimiseen, menestymiseen, vireystilaan, keskittymiseen ja harrastuksessa viihtymiseen. Itseluottamus kehittyy vuorovaikutuksen ja sosiaalisesti turvallisen ympäristön myötävaikutuksella. Onnistumisen kokemukset, rakentava palaute ja oikeanlainen motivaatioilmasto ovat tärkeitä. Psyykkisistä menetelmistä itsepuhe on keino, jolla sekä valmentaja että oppilas itse voivat vaikuttaa myönteisesti itseluottamukseen. Positiivista itsepuhetta voi harjoitella jo alle viisivuotiaiden kanssa. Varttuneemmat oppijat hyötyvät mielenhallinnan, eli psyykkisten taitojen ja psyykkisten tekniikoiden ymmärryksestä ja harjoittelusta.