Pop/jazz-musiikissa dimisoinnut ovat yleisesti käytettyjä sointuja, joiden päälle soittajien odotetaan kykenevän improvisoida melodisesti järkevää sooloa. Kuitenkin näitä sointuja pidetään improvisoitaessa usein haastavina, koska ne ovat symmetrisiä luonteeltaan. Tämä eroaa merkittävästi perinteisestä pop/jazz-musiikista, jossa soinnut ja melodiat rakentuvat ei-symmetrisiin asteikkoihin ja rakenteisiin. Tutkimuksessa selvitettiin laadullisen tutkimusmenetelmän avulla teemahaastatteluiden kautta kahden jazzmusiikin kitara-ammattilaisen näkökulmia ja kokemuksia dimisointuimprovisoinnista ja sitä, millaisia melodisia ratkaisuja he itse käyttävät dimisointujen päälle improvisoidessaan. Tavoitteena on tätä linssinä hyödyntäen muodostaa teemaa käsittelevä koostettu tietopankki kitaristien ja muiden jazz-improvisoinnista kiinnostuneiden käyttöön. Tutkimustuloksissa korostui dimisointujen melodisten ulottuvuuksien laajentaminen ja tutkiminen sekä harmoniallisen kokonaisuuden hahmottaminen, jotta improvisoija kykenee tuottamaan kappaletta palvelevaa improvisoitua sooloa dimisointujenkin päälle.