Työn toimeksiantaja halusi työllä selvitettävän, kuinka kurinpitoprosessin laatua voisi kehittää Kainuun Prikaatissa. Toimeksiantaja halusi hyödyntää saatuja tuloksia kurinpitoesimiesten oikeudenhoidon koulutuksessa sekä uusien yksikön päälliköiden ja varapäälliköiden perehdyttämisessä kurinpitoesimiehen ja tutkinnanjohtajan tehtävään. Työn oli tarkoitus vastata kolmeen tutkimuskysymykseen: missä kurinpitoprosessin vaiheissa ilmenee kehittämistarpeita, millaisia kurinpitoprosessissa havaitut kehittämistarpeet ovat ja mitkä tekijät johtavat kehittämistarpeiden syntymiseen?

Tutkimus on tyypiltään de lege lata eli tutkimusaineistoa tarkasteltiin voimassa olevien lakien, asetuksien, normien ja ohjeiden kannalta. Tutkimuksen teoreettisessa osassa kuvattiin tutkimuksen teoreettista näkökulmaa pohjautuen Hans Kelsenin teoriaan normeista ja Aulis Aarnion teoriaan laintulkinnasta sekä kuvattiin koko kurinpitoprosessi oikeusdogmatiikan keinoin systematisoimalla kurinpitoprosessiin liittyvää lainsäädäntöä ja puolustusvoimien normeja prosessin vaiheiden mukaisesti. Lakien ja normien tulkinnassa käytettiin analogista tulkintaa, jolla pyrittiin yksittäistapausten sijaan yleistettävyyteen.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui sekä Kainuun Prikaatin ja Maavoimien esikunnan tekemistä rangaistus- ja ojennuskorttien tarkastusraporteista vuosilta 2007–2011 että kurinpitoesimiesten haastatteluista. Kahteen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin tutkimalla ojennus- ja rangaistuskorttien tarkastusraportteja sisällönanalyysillä ja oikeusdogmaattisella systematisoinnilla. Ojennus- ja rangaistuskorttien tarkastusraporteissa ilmenevät kehittämiskohteet ryhmiteltiin systemaattisesti rikottujen oikeussäännösten mukaan. Näiden kehittämiskohteiden ja rikottujen oikeussäännösten tulkinnassa käytettiin edelleen analogiaa, jolloin samankaltaisuuksista muodostui laajempia kokonaisuuksia. Saatuja vastauksia täydennettiin kurinpitoesimiehiin kohdistetuilla teemahaastatteluilla. Haastatteluilla haluttiin lisäksi selvittää kurinpitoprosessin käynnistämiseen, esitutkintavaiheeseen ja seuraamuksen pohdintaan liittyviä kehittämistarpeita, jotka eivät selvinneet edellä mainituista raporteista.

Kehittämistarpeita ilmeni useissa kurinpitoprosessin vaiheissa. Kehittämistarpeista valtaosa oli muotovirheitä, joiden tulkittiin olevan seurausta henkilöstön kokemattomuudesta ja koulutuksen puutteesta johtuvasta osaamisvajeesta ja huolimattomuudesta. Lisäksi kurinpitoprosessia ohjaavan normiston hajanaisuuden ja hankalan saatavuuden tulkittiin aiheuttavan havaittuja kehittämistarpeita.