Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ja millaista tietoa ja tukea puolisoomaishoitajat saavat tai toivovat saavansa hoitaessaan muistisairasta puolisoaan. Aihe on ajankohtainen muistisairauksien lisääntyessä väestön ikääntymisen myötä. Kunnalliset palvelut eivät pysty vastaamaan muistisairaiden hoidon riittävyydestä, joten puoliso-omaishoitajat hoitavat kotona yhä vaikeammin muistisairaita puolisoitaan.

Opinnäytetyö tehtiin Joensuun kaupungin toimeksiantona. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla lokakuussa 2010 neljää joensuulaista puoliso-omaishoitajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tutkimustulokset osoittivat, että puoliso-omaishoitajat saivat tietoa puolison muistisairausdiagnoosivaiheessa lääkäriltä suullisesti, mutta eivät kirjallisesti. He etsivät tietoa puolisonsa muistisairaudesta kirjallisuudesta ja Internetistä. Kaksi muistisairasta puolisoa kävi kontrolleissa sairaalassa, ja heidän puolisonsa saivat sieltä sekä suullista että kirjallista tietoa. Puoliso-omaishoitajat saivat tietoa myös Pohjois-Karjalan dementiayhdistyksen järjestämistä tilaisuuksista.

Omaishoitajien tiedon ja tuen tarve oli verrannollinen puolison muistisairauden vaikeusasteeseen. Puoliso-omaishoitajat, joiden puoliso kykeni toimimaan lähes normaalisti, eivät kokeneet tarvitsevansa tukea. Ne omaishoitajat, joiden puolisoilla esiintyi käytösoireita, kokivat tarvitsevansa sekä tietoa että tukea. Tietoa he etsivät kirjallisuudesta, ja tukea he saivat lapsiltaan. Omaishoidon tukea sai vain yksi puoliso-omaishoitaja, kolme omaishoitajaa ei ollut hakenut omaishoitajatukea, eivätkä he tienneet omaishoidon saannin kriteereitä.